15.12.2009

Vuosi minuna

Aivan liian pitkä aika siitä kun olen tänne viimeks kirjoittanut. Miksi? En tiedä.
Ainakaan syynä ei ole se, että mitään ei olisi tapahtunut - ettei olisi ollut mitään kerrottavaa. Päinvastoin. Ehkä tapahtui liikaa ja liian lujaa. Ehkä eksyin välillä pahasti tai menin niin rikki, etten enää itsekään tuntenut itseäni. Ehkä en enää tiennyt mitä kaikkea voi tänne kirjoittaa ja päätin olla hiljaa ja sulkea kaiken sisälle sisimpään.

SILTI, tää kulunut vuosi 2009 on ollut ehkä elämäni paras, enintä itseäni <3 Tykkään!
Miten voikin vuodessa kokea niin paljon erilaisia tunteita, tutustua niin moneen ihmiseen ja joutua niin erilaisiin tilanteisiin? Mun elämä on ollut niin vauhdikasta ja hämmentävää - että välillä oon kelannut, että enhän mä usko enää tätä itsekään...

Mä oon saanut ja antanut rakkautta, särkenyt sydäntäni, ollut maailman onnellisin ja onnettomin, nauranut, itkenyt, raivonnut, nauttinut, hassutellut, hullutellut, vaipunut epätoivoon, ollut vapaa, ikävöinyt, haistattanut kaikelle pitkät, ollut välittämättä mistään ja välittänyt niin älyttömästi että sydämeen sattuu. Siis aivan ihana tunnerikas vuosi! Ei voi kun hymyillä :)

Ja kun en voi kertoa kaikkea, en kerro mitään. Mutta haluun kuitenkin kiittää teitä kaikkia siitä, että oon löytänyt taas lisää omaa sisintä itseäni ja mulle on tän sekamelskaisen vuoden aikana piirtynyt mieleen aika selkeästi mitä elämältäni haluan ja mihin pyrin. Enkä enää tyydy mihinkään vähäisempään. En enää tukahduta omia haaveita ja unelmia antaakseni jollekin toiselle jotain muuta. Vaan aion elää täysillä ja nauttia! Nykäsen Matti on niiiin oikeassa, sillä tod! Elämä ON ihmisen parasta aikaa!

Kun te voisitte yhden päivän katsoa tätä maailmaa mun silmin ja ajatella elämää mun ajatuksin - niin ymmärtäisitte mua niin pal paremmin :) Mä niiiin haluaisin jakaa tän iloisuuden ja onnentunteen jonkun kanssa.. Ei tänne oo tultu sureksimaan vaan elämään ja etsimään onnea ja iloa pienistä murusistakin! Ei aurinkoa löytääkseen tarvii lentää etelään, sen löytää itsestäänkin kun vaan oikeasti haluaa ja antaa sen paistaa :)

KIITOS! (...ja anteeksi!) Tehdään vuodesta 2010 VIELÄ parempi ja iloisempi <3 Rakastan teitä kaikkia <3 PUS!

4.7.2009

Kissat on kyllä kivoja..

Meijän parvekenaapurilla on kissa. Iso valkoinen, lyhytkarvainen ja jotenkin pelottava!
Oon tutustunut siihen tahtomattani tänä kesänä, koska seon käynyt mun luona kylässä. Juu-u, kylässä. Kutsumatta.
Kolmannen kerroksen kerrostaloasunnossa sitä jotenkin kuvittelee saavansa olla yllätysvierailta rauhassa. Varsinkin kun parvekekin on lasitettu ja lasit vain hieman raollaan. Vähänkö sitä sitten säikähtää, kun luulee olevansa yksin kotona ja yhtäkkiä sua vastaan sun omassa asunnossa kävelee KISSA!
Mulla ei oo mitään kissoja vastaan. Kissat on kyllä kivoja. Mutta kyllä mä haluan ite päättää koska mun kämpässäni dallailee kissoja, koiria, ihmisiä.. ihan ketä vaan - joka ei mun perheeseen kuulu.
Noh, tää naapurin kissa on nyt muutaman kerran säikäyttänyt toden teolla! Oon yrittäny kuikuilla naapuriin, että voisin mainita asiasta - mutta eihän siellä koskaan ketään ole.
Eilen viimein kuulin ääniä partsilta ja pomppasin jakkarin avulla roikkumaan kaiteen yli ja huikkasin naapurin naiselle ystävällisesti näistä sen kissan vierailuista..
Nainen katsoi mua vähän hämillään,... änkytti jotain, pyysi anteeksi ja kertoi kyllä huomanneensa, että heidän kissa kaidetta pitkin käy meidän puolella - MUTTEI ajatellut sen olevan ongelma KOSKA meillä on melko usein parvekelasit melkein KIINNI... Nii-in?! Totta. On parvekelasit usein kiinni - MINKÄKÖHÄN HELVETIN TAKIA?!?

21.5.2009

Ristiäishumua á la Kikka Susanna Ryytty

Jou-jou, meitsi on taas neiti-ihminen :)))) Maanantaina räpsähti puolenvuoden harkinta-ajan jälkeen avioero voimaan. Ihan kun siinä jotain harkitsemista olisi ollut? Ei kuulu tapoihin pal miettiä - sohien sotaan vaan! Sieltä mennään mikä parhaalta tuntuu :)

Eilen käväsin sitten maistraatissa vaihtamassa tyttönimen takaisin ja vaihdoinpa sitten samalla myös etunimeä!! Uus nimi - uudet tuulet... Saanen siis esitellä itseni; Kikka Susanna Ryytty :)
Kirsi vaihtui siis Kikaksi ja tuntuu luontevammalta ja omammalta kuin mikään muu nimi. Kirsiä on vain käytetty virallissa papereissa, tahoissa ja työpaikalla. Kaikille muille oon aina ollu Kikka - jopa niin, että moni on luullut sen olevan virallinenkin nimi. Noh, nyt on :)

Lapsetkin sanoi, että Kikka on parempi koska se on helpompi niille kuin Kirsi. Jesperiä tosin hieman hämmensi, kun nyt mulla ei ole lempinimeä :) Ehei.. onhan mulla kauppisaikainen Kisu - käyttäkää vaikka sitä. Tai sitten Kikkeli tai Kirppana tai iiiihan mitä vaaaan! Mutta EI Kirsiä..!

Nimenmuutosilmoituspaperit on nyt siis jätetty ja tulee voimaan tässä lähipäivinä. Kelakorttia odotellessa tyydyn siis vasta harjoittelemaan uutta nimeäni ja heti kun se viralliseksi räpsähtää täytynee hommata kaikki kortit ja passi uusiks... Tosin, facebookkiin sen jo vaihdoin - eiks se riitä?

Taidan muuten olla MAAILMAN AINUT Kikka Ryytty !! So uniQue - that's me :)

13.5.2009

Kikka & Serena on the road again!

Jihuu! Serena sai tänään leiman !!!
Kiitz faija, et jaksoit sitä korjailla ja korjatuttaa, sekä katsastuksissa juoksututtaa. Ja kiitokset imuroinnista kans! Tietty oisit voinu sen ulkoakin pesasta.. :)

Tähän loppu sit tarhaan kävelyt. Oon niiiiin kypsä tohon matkaan, ettette arvaakaan. En ehkä kävele enää ikinä minnekään. Meen ehkä juna-asemallekin tohon 10m päähän autolla! Siis niin pitkään kun Serena taas vaan suostuu toimimaan... niin ja niin pitkään kun toi bensanjämä tankissa riittää ennen palkkapäivää :)

Brum-brum! (lue = put-put!)

Niin ja Unnakin osaa sanoa "äitin auto". Jesh!

11.5.2009

Rottaviitosten äiti?

Kolme viikkoa oon nyt antibioottei vetäny ja jo juhlinkin kun maha on kestäny tod hyvin! Joo, eipäs puhallella serpenttiinejä vielä. Ei meinaa kestä enää...

Väsymystä on ollu ihan kokoajan. Välillä ei jaksais kävellä metriäkään, mutta joku pakottava voima vaan vie konemaisesti eteenpäin. Tarhalle kun on jaksettava kävellä aamuin ja illoin kun toimivaa autoa ei ole. Ja töihin on jaksettava kävellä ja siellä olla. Ja illalla on pakko jaksaa käydä kaupassa ja jaksaa laittaa ruokaa ja huoltaa kotia ja lapsia. Se nyt vaan ON pakko!

Ja jotekin olin asennoitunu, että kyllä mä ton väsymyksen vielä jaksan. Herätään sitten kesäksi. Mutta kun sen lisäks on nyt tullu nää kokoajan vaan pahenevat muut oireet - niin alkaa oma jaksaminen olla kortilla.

Ensinnäkin olo on ihan kun olis raskaana. Joo EN ole! Ihan jo ulkoisesti vatsa turpoaa välillä aivan älyttömiin mittoihin... ja sen lisäks se möyrii ja hyörii niinkuin siellä olis eläviä rottia sisällä! Ja sit tää eto-olo. Yäk! Kokoajan oksettaa ja ruoka ei maistu. Ero raskaana olemiseen on ehkä vaan siinä, että sitä huonoa oloa voi ite yrittää vähän säädellä omilla syömisillä ja juomisilla - mutta tätä kun ei säätele ei millään!

Oon vetäny maitohappobakteereita ja välillä ollu vetämättä kun en tienny kummasta oireet johtuu. Oon yrittäny syödä lääkkeet ruoan yhteydessä ja ilman. Oon juonu paljon nestettä ja yrittäny syödä säännöllisesti (tosin väkisin)... mutta eih, tilanne vaan pahenee.

Ja mikä ehkä mukavinta, niin lääkekuuria olis jäljellä vielä semmoset VIISI VIIKKOA! En ehkä kestä sinne asti...?

10.5.2009

On ollut, on äiti

Äitienpäivä <3 Pitkästä aikaa kykenin juhlimaan itseeni liittyvää juhlaa ilman ennakkopaineita tai ahdistusta. Viime vuosina kaikki syntymäpäivästä lähtien on aiheuttanut ahdistusta jo ennen itse juhlapäivää.. eikä se ole johtunut pelkästä ikääntymisestä, vaan aivan muista asioista. Mutta ei enää! Ikinä koskaan!

Lapset järjesti mulle taas Jesperin ohjeistuksella aamupalan sänkyyn :) Tänä vuonna tarjolla oli lasillinen colaa, karjalanpiirakka ja vehnäleivänpalanen. Ah!
Ja voi ei niitä lahjoja - iso kiitos tarhalle, jossa jaksavat näiden ryppysormien kanssa nykerrellä ihania yllätyksiä! Unna oli tehnyt ihanan kädenjälki-kortin, Telma istuttanut samettikukan ja Kira tehnyt sydänkorun savesta. Aivan ihania!
Lisäksi ne tekstit mitä kortteihin oli tyttöjen sanelemana kirjoitettu. Kiran kortissa luki: "Äiti on kiva, koska kutsuu kaverin ja piirtää meidän kaa. Hyvää äitienpäivää. Kira" ja Telman kortissa luki: "Minun äiti on kiva ja vie mua päiväkotiin. Äiti mä rakastan sua! Hyvää äitienpäivää. Telma"

Oma äiti-tytärsuhde ei ole ikinä oikein kukoistanut ja sitä toivookin, että kykenisi itse antamaan hieman erilaisen lapsuuden äitinä lapsilleen kuin mitä itse on saanut. Vaikka kyllähän oma äiti meidät ravitsi, vaatetti ja kodin piti kunnossa - niin silti tuntuu kuin välillä ei ikinä olisikaan ollut mitään sen syvempää verisidettä. Tai ehkä vain juuri se veriside - ei mitään muuta. Kirakin kysyi multa perjantaina että "äiti, onko sun äiti kuollut?" Nii-in. Onko sitä ikinä ollutkaan? Tai jos on ollut niin mihin se katosi? Ei ole kuollut ei, mutta ei vaan pidetä yhteyttä - joten eivät minun lapseni mummoaan edes tunne...

Tyttöjen tekstit tuli suoraan sydämestä. Niinkuin varmaan tuli tämäkin teksti, jonka minä teini-iässä äitini äitienpäiväkorttiin jostain kopioin:

Kaikilla
pelokkailla ahdistuneilla
kaikilla raivoavilla huutavilla
häiriintyneillä
kaikilla itseensä teljetyillä
tyhjiksi kutistuvilla
kivettyneillä
piinatuilla kelvottomilla
kielletyillä
kieltävillä
kaikilla jotka hakkaavat päätään
kiviseiniin
tahtovat tappaa
ja tuhota
tahtovat kuolla
kaikilla jotka itkevät yössä
on ollut
on äiti.

7.5.2009

Heittäytymisen naurava mestari

Unna on nykyään meijän perheen ilopilleri :) nauraa ihan kaikelle ja kokoajan - jopa UNISSAAN!!! Mutta löytyy siitä toinenkin puoli. Heittäytyjä sellainen. Aina kun tilanne on Unnalle epämieluisa tai outo, niin se heittäytyy maahan. Joskus kohtalokkaan lujaa - joskus varovasti laskeutuen. Mutta täysin ajasta ja paikasta riippumattomasti.. vaikka keskellä katua ja aika saletisti aina aamuisin tarhaan mennessä!

5.5.2009

May i pimp your wc?

Haa! Jätä asuntos käyttöös mulle 10 päiväks ja lähde reissuun. Voipi olla, että pienen tuunauksen jälkeen se näyttää tältä:






Näin jälkeenpäin aateltuna oli varmaan onni, etten saanut niitä vesi-ilmapalloja täytettyä vedellä. Jälki ois voinut olla pikkasen tuhoisempaa...

30.4.2009

Esplanadi vs. Tikkuraitti

Kummankohan lapset valitsee?

Esplanadi/Helsinki, vappuaattona


Tikkuraitti/Vantaa, vappuaattona

28.4.2009

Millehän sima maistuu jouluna?

Mähän oon aina ollu ihan ylihaka keittiöhommissa ja siitä syystä aattelin tänä vuonna (yleisön kannustuksesta) tehdä vappusiman aivan itse! Muistelin, että oisin simaa tehnyt joskus aiemminkin... ehkä kerran. Sitä en kyllä kykene muistamaan, että joiko sitä kukaan?

Noh, tänä aamuna reippaana tyttönä vein eka tytöt tarhaan ja kipitin sen jälkeen kauppaan simareseptin kera ostamaan fariinisokeria ja sitruunoita. Ja tietty tarvitsin myös ÄMPÄRIN! Kuvittelin, että löydän Prismasta tän kaiken... Nii-in, siis tosiaan kuvittelin. Ei löytyny ämpäriä ei! Siis miten voi olla mahdollista, että koko Prismasta ei löytnyt yhtään ihan perusämpäriä??? Kyllä siellä oli kaikenmaailman sauna- ja roskaämpäriä, vateja ja muita muovihärveleitä. Mutta ei yhtään PERUSÄMPÄRIÄ??

Ja mun tuurilla Tarjoustalokin aukesi vasta yhdeksältä joten päätin jättää ämpärin oston myöhemmälle päivään. Käväisin kotona ja läksin Ikeaan... ja sieltä palattuani lähdin taas metsästämään ämpäriä. Suuntasin Tarjoustalolle, mutta koukkasin Prisman kautta automaatilta hakemassa rahaa ja käväsin samalla hakemassa maitoa ja lähdin takaisin Tarjoustalolle. Ihailin Tikkurilan kävelykadulle kohoavia vappukojuja, terassiväkeä, jäätelöjonoa... haaveilin kesästä ja hymyilin :) Kunnes huomasin olevani KOTIPIHALLA?!?! Eli unohdin sen pirun Tarjoustalon ämpäreineen kokonaan :D :D
Ei muuta kun kassi tyhjäks ja takas Tarjoustalolle... jossa onneksi oli ämpäreitä!! Jihuu! Olin niin riemuissani, että kaadoin yhden ison ämpäripinon sinne kaupan käytävälle.. hups :)

Äkkiä kaupalta siis takas kotiin, simavedet tulelle, sitruunaa kehiin... ja joka päivälle jotain uutta: Totta, sitruunan voi kuoria kuorimaveitsellä!! Okei, te varmaan tiesitte sen jo, joten en hehkuta sitä enempää.. :P Simat ämpäriin, ämpäri kaappiin ja tarhalle hakemaan tyttöjä.

Onkohan kukaan ikinä laskenut, kuinka pitkä matka on Ikean-ostoskierros? Voisin kuvitella, että 1km/kerros? Sillä näin äkkiseltään laskettuna näihin tarha-kauppa-ikea-koti reissuihin upposi kaikkiaan multa kävellen tänään sellaset 12 KILOMETRIÄ! Aika pitkä simanhakureissu...

Paljosta vetoa, niin löydän sen simaämpärin simoineen joulusiivouksen yhteydessä tuolta keittiönkaapista? Sillä munakelloon sai vedettyä aikaa vain 60min kerrallaan ja siman pitäisi nyt siellä porista pari päivää...

27.4.2009

Olenko mä internetissä vai internet mussa?

Tänään kävin lasten kanssa kaapelitehtaalla kierrätysmessuilla. Eksyin hypertelemään kestovaippoja ja unipusseja...? Argh! Luulin jo päässeen kroonisesta vauvakuumeestani eroon. Miten ihmeessä edes sille osastolle eksyin, vaikka ovessa luki selkeästi jotain IMETTÄMISEEN liittyvää? Tosin onneksi mun vauvakuumeeni taitaa liittyä tänäpäivänä enemmän kankaisiin, kuin itse vauvoihin :) Löydettiin sieltä myös n. 9-19 vuotiaiden nuorten taidenäyttely. Aivan upeita teoksia!! Niin ja mukaan lähti myös pienenpieni kissa-kukkaro ja LEGO-korvakorut. Mulle-mulle, TIÄTTY! Lapset mitään tarvii, ne pääs leikkipuistoon ja sai ajaa junalla ja metrolla :D

Messuista ei muuten olis mulla ollu hajuakaan, ellen olis facebookissa törmännyt sellaiseen tapahtumaan. Paljon siellä oli porukkaa, mutta yhtään tuttuja en siltikään nähnyt - PAITSI, ohitseni käveli facebook-ystäväni tyttöystävä :) Teki melkeen mieli ottaa hihasta kiinni ja pysähtyä juttelemaan.. kunnes tajusin, että enhän tunne koko tyttöä. Tai lähinnä, että eihän tuo tyttö tunne mua! Enkä mä ole ikinä edes livenä nähnyt sitä sen poikaystävää! Hassua :) silti oon sata varma, että kyseessä oli juuri SE tyttö ja se tuntui niin pirun tutulta :)

Todellisen "oikean" elämän ja internetin "feikki" elämän raja alkaa hämärtyä. Onko musta tullut osa internettiä vai internetistä osa mua?

Sillä messujen jälkeen haettiin lasten kanssa kaupasta evästä ja mentiin mun kaupunkiasunnolle. Juu, facebookista saa sellaisiakin :) Ehkä mä kuvittelen kaiken - koska niin moni on sitä mieltä, että koneella roikkumisen sijaan pitäisi hommata oma elämä? Että miten muka jossain facebookissa voi edes ihmisiin tutustua? Nii-in. En mä vaan tiedä. Tai tiedän, mutten kerro. Ottakaa ite selvää :)

Joka tapauksessa, mä kävin tänään ummistamassa silmät mun virtuaaliystäväni sängyllä ja valutin uniset päiväunikuolatipat sen tyynylle, sillä aikaa kun lapset leikki piilosta. Kotona lapset piirtelee mun virtuaalipoikaystävän kuvia paperille ja teippaa ne seinälle. Mä tunnen itseni kokonaisemmaksi ja sopivammaksi kuin koskaan ikinä. Se on osa mun ja mun perheen arkea ja todellisuutta. Ehkä se ei oo ees totta? Mutta se tuntuu todelta. Todemmalta kuin mikään ikinä. On se kyllä pirun hyvä virtuaalitodellisuus ainakin, enkä ehkä halua palata sieltä koskaan oikeaan elämään <3
Älä vaan nipistä mua, en tahdo herätä!

Ryhmäkokkikerho

Jäi eilen kertomatta tuosta bakteerista, joka polvessani kasvoi - joten nyt tulee vielä täsmennystä. Sitä kun on niin kyselty.
Sain sairaskertomukseni itsellenikin kun kävin sen työterveyslääkäriä varten Peijaksesta hakemassa. Kiva, sillä ne on aina niin hauskoja luettavia :) Tosin tälläkertaa en "saanut mitään takaapäin" tms. niinkuin akillesjänteen katketessa (rullakkoa takaapäin... uuh!) :D

Tosiaankin... niin polvessa kuin veressäkin kasvoi ryhmäkokki, tarkemmin kerrottuna Staph. aureus. Onneksi sain tuon bakteerinnimen käsiini vasta NYT, enkä silloin heti kun mut kotiutettiin Peijaksesta. Nimittäin ystäväni Mr. Google osasi heti kertoa, että tuon verenmyrkytyksen saaneiden kuolleisuus on 17%. Se ON musta aika PAL!
Tosin tarkemmin tutkittuna kyseessä on yleinen vanhusten tai narkkareiden tauti. Tosin narkkareiden selviytymismahdollisuudet olivat huomattavasti paremmat kuin vanhusten... En tiedä oliko tuo sitten hyvä vai huono uutinen :D
Google osasi myös kertoa, että näiden infektioiden hoito on vaikeutunut S. aureuksen kehitettyä antibiooteille vastustuskykyisiä eli resistenttejä kantoja. Metisilliinille resistenttiä S. aureusta kutsutaan MRSA:ksi.
Hmm.. MRSA kuulostaa jotenkin pahalle?! Eiks jeh?

Lääkärikertomus osasi myös kertoa, että tuon rakastettavan vihreän Sorbact-nauhan päivittäinen vaihto ONNISTUU OMASSA TERVEYSKESKUKSESSA. Siis täh? Oisko kannattanut kertoa se MULLEKIN !!!

25.4.2009

Se tulee sittenkin !

Torstaina oli työterkkarissa kontrollilääkäri ja -labra. Sama lääkäri, joka aiemmin tutki jalkaani ja passitti Peijakseen. Tulehdusarvot olivat laskeneet 8:aan, mutta polvi oli vielä selvästi tulehtunut ja siitä syystä lääkäri tahtoi jatkaa vielä sairauslomaani ensi viikon keskiviikkoon asti - vaikka sanoin, ettei ole tarvista.
Kuulema tarvitsen vielä lepoa, vaikkakin jalkaa saa ja on hyväkin normisti käyttää. Kiitti vielä positiivisesta elämänasenteestani ja kehoitti järjestämään vielä viikonlopulle lapsenhoitoa, jotta saan otettua itse rennommin. Nii-i. Niitä lastenhoitajia kun ei taida apteekista edes reseptillä saada? Ja lähin mahdollinen lastenhoitovelvollinen henkilökin totesi vain, että tuskin sä viikonloppuna edes lepäisit... nii-i. Ei voi tietää jos ei anneta edes mahdollisuutta :)

Mä oon tod huono pyytämään apuja yhtään mihinkään, ellei oo ihan pakko tai riittävän pätevää syytä. Jotenkin tuntuu, että yhdelle lapselle vielä hoitajien saanti oli helppoa, mutta neljä plus koira on aina hirvee soppa! Ja kun harvoin kukaan tarjoutuu apuun, niin oletan että kukaan ei oikeasti haluakaan auttaa. Ja kyllähän minä pärjään! Nou hätä! Itsehän olen itseni tähän jamaan järkännyt - enkä normiarjesta liikoja valita. Lov' my life <3
Mutta ne jotka mun avunpyynnöille ei tän sairausputken aikana letkauttanu korviaankaan - niin älkää enää tulko mulle valittamaan flunssianne tai muita pikku sairauksianne. EVVK! Voitte puolestani tukehtua räkäänne :P

Tänään oli mitä IHANIN ilma <3 Tikkurilan asemanmittari näytti +19 astetta! Kiersin lasten kanssa Töölönlahtea ja käytiin leikkipuistossa. Tosin Helsingissä olikin sitten huomattavasti tuulisempi ilma kuin täällä Vantaalla... Mutta lämmintä kuitenkin! Mahtavaa! Kesä tulee sittenkin :)

21.4.2009

Kevät toi, kevät toi - - ajokiellon :(

Vihdoinkin koitti kevät ja Serena pääsi talvitelolta ajelulle! Retki katsastuskonttoriin ja tavoitteena edes väliaikainen ajolupa. Pskat! Pakoputki ja iskarit sai vain korjauskehoituksen, mutta pirun vasemman takarenkaan jarrun pitovoima ei ollut riittävä - ja Serena joutui ajokieltoon. En ummarra! Eikös se riitä, että kolme muuta jarrua plus käsijarru toimii? Ei se nyt sentäs mikään ihmeauto KITT oo, et yhel renkaal ajelisi..?

Ajelen siis junalla vielä hetken jos toisenkin.

Saw VI

Se vihreän nauhan poisottaminen polven haavasta oli just niin kamalaa kuin pystyin kuvittelemaankin! Sen ulosvetäminen oli ehkä luonnottominta mitä voin tietää... eikun ei, sen uuden nauhan laittaminen oli vielä luonnottomampaa!

Siis ulosvetäminen onnistui ainoastaan siten, että varovasti kädet täristen nykäisin aina sentin kerrallaan ja suihkuttelin vettä, ja taas sentti ja vettä... samanaikaisesti kun vedin nauhaa ulos, niin toisella kädellä puristin haavaa kiinni. Ja pelotti ihan perkeleesti!! Huusin, itkin, anelin... kun nauhaa oli ulkona n. 10cm olin aivan varma, että se loppuu ihan just. Mutta ehei.. sitä tuli ja tuli ja tuli... ja minä huusin ja itkin "ei voi olla enempää? miten paljon sitä siellä oikeen voi olla? lopu jo!!!". Loppuihan se.. niin, siinä vaiheessa kun sitä oli tullut ulos sieltä PUOLIMETRIÄ!!! WTF?!?

Uuden nauhan tunkeminen haavaan ei sitten onnistunutkaan ihan niin näppärästi kuin olin kuvitellut. Miten ihminen voi ylipäänsä työntää omaan haavaan jotain? Siis niinkun oikeesti? Luonne sanoo, että purista se haava kiinni ja äkkiä - mutta mun olis pitänyt vaan levittää sitä auki ja tunkea sinne jotain mitä en sieltä ulos haluaisi joutua toistamiseen vetämään... Ei onnistunut ei. Kädet täris, oksetti ja pyörrytti. Luovutin. Mieluummin olisin sahannut koko jalan irti!

Eli jos koko toipuminen riippuu nyt tuosta nauhasta, niin ihan sama! Antibiootteja oon vetänyt aika ahkeraan - vaikkakin meen alituiseen sekaisin, että koska viimeksi olen tabletin ottanut. (Tässä välissä allekirjoittanut käy taas ottamassa yhden).
Haavan suihkuttelunkin suhteen oon ollut vähän laiska. Yksinkertaisesti ei oo ehtinyt kun kerran päivässä... sairaslomalla on aina niiiiin kiire :)

Kaks päivää ollaan nyt tyhjennetty R-mäkeä. Vihdoinkin saatiin se myytyä ja tällä viikolla pitäisi saada viimeisetkin tavarat siirrettyä Vantaalle. Huoh. Mulla on nyt lastenhuone täynnä rojua. Jepen 6,5neliön huone pursuaa Aku Ankkoja. Parveke on onneks lasitettu, sillä tällähetkellä se korvaa kaikki uupuvat komerot ja verkkokellarinkin, sillä crosstrainer täyttää sen. Oon saanut kaikki rakkaat tavarat ympärilleni, ah! singerinpöytä, lapsuudenkodin vanha myrkynvihreä ruokapöytä, vanhat retrokeittiöverhot... niin ja paljon kaikkea uuttakin mielenkiintoista, niinkuin vanha ELOKUVAPROJEKTORI! Kaikkea sitä löytääkin? Ja kaikkea sitä säästääkin :) Hullua!

16.4.2009

Vuokrataan pienisorminen lähihoitaja

Siis ei tää oo mun elämä mitä elän? Ikinä oo ollu mitään sen ihmeemmin vakavaa, perustauteja kummempaa. Tai no, okei - kerran kesällä katkes akillesjänne, mutta seoli selkee tapaturma. Mut tää juttu on ihan täyttä mysteeriä! Herättäkää mut sit kun tää painajainen loppuu...

Menin tosiaan tänään sinne Peijakseen. Taas. Asennoiduin muutamaan verikokeeseen ja kanyyliin käteen - mutta en olisi ikinä uskonut, että lähden sieltä kotiin 2 KUUKAUDEN antibioottireseptin kanssa JALKA UUDELLEEN OPEROITUNA! Siis ei voi olla totta!?! Vedän tosiaan KUUSINKERTAISEN määrän normaaliin 10 päivän kuuriin verrattuna...?

Olin ihan varma, että tästä päivästä tulee hyvä. Sillä hoitaja - kuin tilauksesta - kiikutti odotusaulan lehtitelineeseen PAKSUN SEISKAN PÄÄSIÄISNUMERON! Siinä vierähti tunti jos toinenkin rattoisasti juoruja lukiessa.
Ekaks otettiin yks verikoe ja puolen tunnin päästä toinen. Niistä sitten joskus ens viikolla selviää, että missä tilanteessa mun bakteeriviljelmä kasvaa vai joko seon tuhottu.
Sen jälkeen lääkärisetä haastatteli ja kuunteli keuhkot ja sydänäänet (onko sivuääniä?!? Täh? Miks? Vikahan on polvessa...) ja lopuksi hieman kertoi tästä bakteerista mikä mulla veressä velloo. Normisti se tavataan ulkoisesti mm. kynsivalleissa ja on hyvin hoidettavissa, mutta verenkiertoon joutuessaan se pyrkii tekemään tuhoja missä tahansa kehossa. Ja siks kuunnellaan sydänääniä ja tarkkaillaan yleiskuntoa. Hoitovaihtoehdoiksi ilmoitti joko kahden kuukauden lääkesatsin tai tiputushoidon sairaalassa - mikä tarkoittaisi sitä, että jäisin sairaalaan sisään hoidettavaksi! Halusi kuitenkin konsultoida infektioexperttiä ensin ja tahtoi myös, että kirurgi operoi polveni UUDESTAAN.

aRGh! Ei muuta kun uudestaan "leikkauspöydälle" tärisemään jännityksestä. Tälläkertaa kirurgi olikin _oikea_ kirurgi ja sen huomasi tyylistä. Ja tällä kertaa sain myös puudutuksen... jonka laitto sattui aivan stanasti!!! MUTTA en kiroillut, vaikka hoitaja siihen kehoittikin, hyvä mä :)
Polven avaaminen ei sattunut sinällään paljoa, jos vertasi edelliseen kertaan pelkän jääsprayn voimin. Mutta en silti olisi halunnut nähdä niitä välineitä millä sitä hoideltiin... enkä olisi myöskään halunnut kuulla mitä sinne TYÖNNETTIIN!
Tosiaan, kirurgi tunki sinne kasan vihreää nauhaa... ja paras osuus tulee tässä: huomenna mun pitää itse vetää se nauha sieltä haavasta ulos!!! YÄK!!! En ehkä halua olla näkemässä kun sen teen...
Ja sen jälkeen haavaa tulee suihkutella tooooooodella pitkään ja hartaasti. Ja nyt tulee vielä äskeistä parempi osuus: mun pitää tunkea sinne haavaan uusi vihreä nauha!!! Ja jos en sormella sitä halua tehdä - niin pumpulipuikkokin käy hyvin. YÄK!!! En TODELLAKAAN halua tehdä sitä silmät auki selvinpäin !!!!!
Nauhaa tulee vaihdella 3-4 päivää, minkä jälkeen riittää normi side. Niin ja nyt pitää sitten tarkkailla omaa kuntoaan. Jos nousee kuume - niin välittömästi sairaalaan. Tai jos jalka menee pahemmaksi - niin välittömästi sairaalaan. Tai jos jotain muuta hämärää ilmenee...
Muussa tapauksessa ensi viikolla työterveyslääkäriin kontrollilabraan ja työkykyarvioon. En enää tiedä mitä sanoa. Sanaton.

15.4.2009

Onkohan odotusaula 2:ssa huomenna uusin Seiska?

On päiviä millon tietää jo herätessä, että tänään kaikki menee pieleen. On päiviä jolloin ihan kaikki menee nappiin, eikä mikään pysty lannistamaan sua. Ja sit on näitä päiviä kun ulkona paistaa aurinko, mieli on virkeä ja toiveikas - ja silti kaikki mitä sä teet menee ihan perseelleen!

Joo, oon ollu ihan fiiliksissä tosta auringonpaisteesta, vaikken sinne tänään ite uskaltanutkaan linkata. Mutta syvä suunnitelma oli käydä kirjastossa ja huomenna suunnata vaikka Vantaanjoenrantaan lukemaan jotain hyvää kirjaa.. auringonpaisteeseen ja ihan rauhassa. Ah!

Pskat! Soittivat sitten Peijaksen sairaalasta ja kaikki mureni. Lauantaina otetusta verinäytteestä oli sitten viljelemällä paljastunut käsittääkseni joku pahempi bakteeri, joka kasvaa... JOTEN, huomenna pitäisi mennä TAAS sairaalaan uusiin verikokeisiin ja arviointiin - - ja hyvin todennäköistä on, että suonensisäisiä antibiootteja joudutaan vielä jatkamaan.

EI-EI-EI !!!! Mulle on nyt törkätty jo kahteen kertaan se pirun kanyyli ja molemmilla kerroilla vielä ensin harhaan - eli periaatteessa neljä kertaa. Lisäks musta on otettu jo ainakin viisi kertaa verikoe. Mun polvesta on otettu näyte ja sitä on tyhjennetty sekä ruiskulla että veitsellä! Mä oon syöny antibioottia ja burana600:sta niin, että menin jo tänään niissä tableteissa täysin sekasin, enkä tiedä otinko sitten kaks antibioottia vai antibiootin ja buranan. Mä olen ravannut siellä pirun sairaalassa jo neljänä päivänä peräkkäin ja joka kerta mua on hoitanut eri lääkäri tai eri hoitaja. Niin ja mä oon lukenu Peijaksen odotusaula nro kakkosen KAIKKI aikakausilehdet kannesta kanteen läpi, sillä mä oon joutunu istumaan TUNTEJA siellä odottamassa, että jotain tapahtuu. MÄ-EN-TAHDO-SINNE-ENÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Saako kieltäytyä??

Lisäks sääsetä telkkarissa näytti kuvia, joissa oli pilviä auringon edessä. En siis käynyt kirjastossa. Tietty se kirja ois ollu ihan kiva juttu ottaa mukaan sinne sairaalaan, mutta en mä sitä enää ehdi mennä lainaamaan. Tietenkään.

Vantaa S.U.C.K.S ! !

Varasin tänään lastenvalvojalle ajan, jotta saadaan vahvistettua ja virallistettua tyttöjen osalta elatus-, tapaamis- ja asumissopimukset. Sain seuraavan mahdollisen vapaanaolevan ajan. Joka on SYYSKUUSSA !!! Siis toistan, SYYSKUUSSA !!!! WTF?!?!?
Miten VOI olla mahdollista?? VIISI VITUN PITKÄÄ KUUKAUTTA! Ihan oikeesti hei.. ei tässä oo enää mitään järkeä.
Siis mä en tähän kuole, eikä kuole lapsetkaan.. mutta aika monella vantaalaisella äidillä tai isällä saattaa olla narunhaku lähellä. Ensinnäkään sossusta ei saa toimeentulotukea, ellei ole sosiaalitoimiston vahvistamaa elatussopimusta. Ja toisekseen jos elatustuen maksaja onkin Kela, niin senkin rahan saa takautuvasti vain 3kk, ei 5kk.
Ihan PERSEESTÄ, sanon minä!

Harkitsen vielä aikaisempaa vakavammin muuttoa Helsinkiin. Siellä on PAKKO olla asiat paremmin.

Puukkoja, puukkoja, puukkoja - tahtoo suukkoja!

Pakko päivättää tämä sairaskertomus loppuun asti, kun kerta olen sen aloittanut...
Sunnuntaina en saanut tytöille lapsenvahtia enkä uskaltanut jättää niitä kotiin Jesperinkään hoiviin, joten otin tytöt mukaan Peijakseen. Systeri onneks heitti mua autolla, eli ei sentäs bussilla tarvinnu mennä! Niin ja systeri myös otti nuorimmaisen huostaansa siks aikaa ja sisätautiosastolle tarttes mukana roudata vaan Kira ja Telma! Ihan jees, äitee istuu tiputukses ja tytöt syö tikkarii ja leikkii hippaa vieres :D

Maanantaina oli ehkä tähän asti rankin sairalomapäivä. Väsymys alko tuntumaan jo koko kehossa ja jalka oli todella oudon tuntuinen... särkkärin voimilla raahauduin huoltoasemalle hakemaan ruokaa ja itkin koko paluumatkan. Vaikka jalkaa ei varsinaisesti sattunut, mutta se puutui ja kihelmöi oudosti. Väsytti ja koko systeemi otti päähän ja olo tuntui todella pieneltä ja yksinäiseltä - tässä sitä vaan taaperretaan sairaana hakemaan lapsille ruokaa, eikä KUKAAN välitä ja tarjoa apua.
Iltatiputukselle onneks sain faijan katsomaan lapsia ja systerin seuraks, joten ei tarvinnut siellä enää itkeä kurjuuttaan ja yksinäisyyttään :) ja sain vielä hoitajankin sympatiat puolelleni kera rullallisen kuivaa tarrasidettä - kun kerroin lapsikatraasta ja astiapesukoneettomuudesta - -

Tiistaina olikin sitten jännät paikat. Tuo luvattu "työkykyisyyspäivä". Paskat! Jalka oli aamulla kipeämpi kuin ikinä! Ilman faijan apua (ja burana600:sta), en olis ikinä saanut lapsia tarhaan. Ja kun tarhalta kotiin pääsin kaaduin sänkyyn ja nukuin iltapäivään asti. Kaikki väsymys kertalevolla pois :) Ja olo oli illalla mitä pirtein!
Ilta-antibiootilla hoitaja halusi mitata kuumeeni ja totesin, että aivan turhaa touhua, EI ole kuumetta... öö... 37,5... okei :) oli sittenkin, siihen oli vaan jo niin tottunut!
Vasempaan käteen laitettu tippa ei TIETENKÄÄN enää toiminut, vaan piti uhrata vielä viimeiselle tipalle oikeakin käsi ja toki vasta toisella yrittämällä neula saatiin menemään suoneen. Au-au!

Tulehdusarvot oli laskeneet 62:sta 12:ta. Eli selkeästi paranemaan päin! Lääkäri tosin päätti viimetingassa, että polvea pitääkin avata ja märkä päästää sieltä ulos.. ei vaan osannut päättää, että neulalla vai puukolla? Autz, molempi paha... *hrrrrr*
Päätyi lopulta puukkoon ja pyysi hoitajilta silmäsuojia.. mitäh? roiskuuko se niin pahasti??? Ei kuulema, mutta JOS roiskuu niin on ilkeetä kun menee silmään.. Oookei.. Totesi vielä, että puuduttaminen on turhaa kun on polvi kyseessä ja veti sitten pelkkää jääspraytä ja viilsi auki.. useaan kertaan ja vielä vähän ja vielä vähän.. AU-AU-AU!
Hoitaja kyseli tuntuuko pahalta kun EN näytä siltä? Täh? Miltä mun pitäis näyttää, eikö se riitä että puree posken rikki, irvistää ja jännittää koko kropan kovaksi ja sanoo "AU!"??
Polvea tyhjäksi puristellessa ja painellessa lääkäri sitten myönsi virheensä, että tässä vaiheessa se puudutus ois kyllä ollu sittenkin ihan hyvä olla olemassa. Nii-in. Turha sitä enää on jauhaa. Meni jo!
Niin ja muisti vielä peroksidilla ja suolaliuoksella huuhdellessa mainita, että nyt kirvelee kun EI ole sitä puudutustakaan. Prkl..
MUTTA, jäin henkiin!!! Jalka siteeseen, resepti suunkautta otettavalle antibiootille (kaks kuuria putkeen..) mukaan, 10 päivää saikkua ja eikun kotiin lepäämään! Kikka kiittää!

12.4.2009

Tarjoilija! Keitossani on...



Tarhassa ovat nyt jo muutamaan otteeseen kyseleet Unnan juomatavoista, että mitä ja mistä se kotona juo? kun tarhassa eivät ole saaneet sitä kunnolla juomaan ollenkaan.
Ehkä niillä tosiaan ei ole riittävän laajaa ja asiaankuuluvaa välineistöä siellä... koska kyllä meidän Unna kotona (sekä ravintolassa) ihan mielellään juo!

11.4.2009

PÄÄSIÄINEN TIPU(tukse)SSA!

Tänään sitten oli jalan kontrollilabrakokeet työpaikkalääkärissä ja päästiin samalla ihanan aurinkoiselle kevätretkelle Helsingin keskustaan!
Joka tosin muuttui osaltani kertarysäyksellä pääsiäisretkeksi Vantaalle Peijaksen sairaalaan. Jihuu! Tällasta Pääsiäistä mä ooooon aiiiiiina halunnu!

Tosiaan, tulehdusarvot oli vaan nousseet, 62:een ja lääkäri antoi lähetteen Peijakseen... jossa sitten tuntien "jonotuksen" (ööö, ketään muita ei ollu..) jälkeen jalasta otettiin ensin bakteerinäyte, sen jälkeen pari verikoetta ja lopulta antibioottia suoraan suoneen!

Kylläpäs kävi tuuri, sillä hoitaja oli sitä mieltä, että näytettä otettaessa ei puudutusta tarvita.. mutta kiltti lääkärisetä sen sitten kuitenkin minulle antoi - JA SATTUI SILTI!
Ja tietty kanyylinkaan laitto ei onnistunut suoraan, vaan vasta tokalla ruikkasulla. Huh. Mutta mieluummin kaks kanyylia kuin 3 erillistä pistosta - sillä sitä antibioottia täytyy käydä nyt laittamassa vielä parina päivänä... Jee, saan ehkä Peijakseen naamavipin!

Nyt on sitten jalka kahta kauheemmin kipee ja sen lisäks myös KÄSI toimintakyvytön. Aivan älytöntä!!! Lisäks hoito-ohjeeksi sain lepoa... ööö? mikä seon?? ja mielenkiintoinen keskustelu hoitajan kanssa lastenhoidosta:
Hoitaja: "onhan sinulla nyt sitten kotona lastenhoitaja?"
Minä: "ööö, ei."
Hoitaja: "oletko siis niiden kanssa siellä yksin?"
Minä: "ööö, juu."
Hoitaja päätään pudistellen: "noo, onneksi et joutunut jäämään tänne sisälle..."

Noh, näinhän se menee. Lapsista on yhteishuoltajuus, mikä periaatteessa tarkoittaa sitä, että silloin kun toinen on kykenemätön hoitamaan lapsia niin toinen hoitaa. MUTTA, meillä on sopimus, että minä hoidan lapsia aina - paitsi silloin kun lasten isä niitä haluaa hoitaa... joten - käytännössä se tarkoittaa sitä, että hoidan niitä vaikka kaikki ruumiinosat tippuis kesken päivän :D

Hoito-ohjeiksi sain siis lepoa ja jalan pitämistä koholla. Ja lupauksen, että tiistaiksi olen työkunnossa! Lepoa en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta äsken tiskasin astiat yhdellä kädellä pitäen samalla jalkaa koholla. Ihan älyttömän helppoa! Kyllä elämä on helppoa silloin, kun kaikki raajat toimii ja niitä saa käyttää ja kastella!

10.4.2009

Diagnoosi: tulehtunut nivelkassi

Eilen aamulla kävin sitten lääkärissä ja olipa ruhtinaallista käydä taas monen vuoden tauon jälkeen "oikealla lääkärillä" arvauskeskuksen sijaan.. kiitos töihinpaluun ja sen myötä käytettävissäolevan työpaikkalääkärin!

Lääkäri totesikin välittömästi, että polven nivelpussi on ärtynyt ja passitti verikokeisiin. Ja totta, CRP oli hieman koholla (25), joka viittasi ainakin lievään tulehdukseen. Lisäksi rauta-arvot oli alhaiset, joka selitti ajoittain tuntuvan huimausolon.. Joten antibiootit kehiin ja lauantaina kontrolli, jossa mitataan tulehdusarvot uusiksi.
Eilinen päivä meni aloitetusta antibioottikuurista huolimatta kuumeillen. Parhaimmillaan (kuumetta-alentavasta huolimatta) lämpö nousi 38,6 asteeseen. Jouduin nakittamaan kauppakäynnillä ja lasten tarhastahakemisella muita - koska uloslähteminen tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. Hyvä kun tärinältä kotona pystyin olemaan kasassa. Ruokaakin sain tytöille loihdittua vasta illalla kahdeksan aikaan :) mutta onneksi loppuillaksi sainkin ehkä maailman parantavinta seuraa <3

Tänään kuumetta ei ole enää pahemmin ollut. Oon kyllä vetäny särkkäriä tasasen tappavaan tahtiin; välittömästi kun on vähänkin paleluttanut.
Polvi sen sijaan on todella ärtynyt... pitäisi pysyä joko seisaaltaan tai makuultaan - kaikki muutokset asentoon saa aikaan inhottavaa kirvelyä ja kiristystä. Toivon totisesti, että nuo lääkkeet jeesaavat huomiseen mennessä, koska jos ei - niin edessä on polven punkteeraus ja suoraan neulalla polveen kortisonia ja antibioottia. Nou thanx!

HÄPI PÄÄSIÄISMUNA KAIKILLE ANYTSAY!

Ps. Mun mielestä tossa kuvassa, tuo tulehtunut polvi näyttää väriä lukuunottamatta pal terveemmältä kun toi terve nuivakuivakäppänä :D ikä lie tehnyt tehtävänsä...

8.4.2009

Mistä näitä tauteja oikeen tulee?

Olin varautunut, että heti tarhan alettua lapsilla alkaa kaamea sairastelukierre. 1,5 viikkoa takana ja lapset on terveitä kun eskimolapset!

Mutta mikäs on meikäläisen kunto? HooooH! Yhtäkkiä alkuviikosta turposi polvi. Ei hajuakaan että MIKSI? Ensin ihan vähän vaan - hyvä kun huomasi. Sitten tänäaamuna yön jäljiltä polvi oli paljon huonompi ja iltapäivään mennessä jo häiritsevän turvonnut, punainen ja kuumottava. Lisäks olo oli ihan kun flunssa olisi iskemässä, palelutti ja joka lihasta särki..
Ihan kammottavan tuskaista oli raahautua juna-asemalta 1km päähän tarhalle ja sieltä tyttöjen kanssa se sama 1km kotiin. Huoh ja pulssi 1005. Onneks oon oppinut, niin aikaa kuin jalkoja säästävän keinon kiertää bussilla tuo tuskainen mäkinen metsä. Todentotta, siinä säästää hurjat 5minuuttia/500m jos osaa ajoittaa bussille oikein :)
Kotona sitten palelutti kahta kauheemmin ja lämpö nousikin 38 asteeseen. Polven punotuksesta päätellen se on tulehtunut ja kuume johtuu siitä.

Noh, huomenna pääsen lääkärille ja katsotaan mikä nivelreuma tai vetinenpolvi diagnoosiksi isketään. Ja hoitona todennäköisemmin rasituksen välttäminen - joka on to-del-la mahdollista tämän koti-tarha-työ-tarha-koti-kauppa-koti -rumban kanssa :)

30.3.2009

Valtion leipä on pitkä ja kapea...

Eka päivä uudessa työelämässä ohi. Viuh!
Aamu alkoi hyvin, myöhästyin vain n. vartin ennakkoon ilmoittamasta saapumisajasta. Lasten tarhaanvientiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Ensinnäkin kävelyyn tarhalle voi varata 20min vähintään. Lisäksi jokainen tyttö pitää viedä eri ovesta sisään. Odottaa että riisuvat ulkovaatteet - yksi kerrallaan. Ja jutella kolmen eri hoitajan kanssa heipat ja systeemit. Sama sydeemi kotiinlähtiessä, mutta hidastettuna ja kiukuttelun kera. Äkkiä hurahtaa reilusti yli tunti päivässä tohon - ja siihen päälle vielä junamatka töihin! Mun lyhennetystä 6 tunnin työpäivästä tulee äkkiä 9 tunnin rupeama. Hämärää!

Vanhasta uudesta työpaikasta ei muuta sanottavaa tähän erään, kuin että:
paljon uusia kasvoja. helppo rakennus, mutta silti kaikki hukassa. outoja ja vaikeita sanoja ja nimikkeitä. työtehtävät vielä aivan epäselvää. ihana pitkä lounas vanhan työkaverin kanssa. suuri helpotus kun uudet työkaverit vaikuttivat mukavilta :) niin ja tehottomuuteni yllätti minut täysin: kuudessa tunnissa sain sähköpostin ja tulostimen toimimaan! Hyvä minä! - - - Kyllä se siitä lähtee :)

28.3.2009

Sanokaa omille äideillenne sellaset terveiset...

...että opettavat lapsilleen, ettei toisten asioihin pidä puuttua. ELLEI niistä ole ottanut selvää ensin!

Pikkasen haluasin vielä täsmentää edellistä kirjoitustani.

Vaikka yleensä en pal välitäkkään mitä musta muualla puhutaan.. niin jos vaikka tätä kautta menis vahingossa viesti perille, että lasten kautta on turha lähetellä mitään kasvatusviisauksia mulle! Tervetuloa ensin ihan paikan päälle katsomaan, miten meillä päivät sujuu - ja muodostakaa vasta sitten mielipiteenne asioista. Ihmiset jotka ei mun kanssa henkilökohtaisesti ole tekemisissä - niin älkööt tehkö johtopäätöksiä näiden kirjoitusten tai lasten puheiden perusteella. Helposti netissä tulee hieman kärjistettyä juttuja ja lapset taasen päinvastoin jättävät monia asioita kertomatta. Ja mettään menee arvostelut ja jeesustelut!

Vaikka tossa haukuinkin pulkanvetämistä tarhanpihalla - ei se tarkoita sitä, että mä en omien lasten kanssa ikinä ulkoilisi. Tällänen kuva on joillekin näköjään muodostunut musta, koska taannoin sain LASTEN KAUTTA terveisiä tyyliin "sanokaa äidille, että lasten kanssa pitää käydä ulkona leikkimässä päivittäin.."

Juuh, meidän lapset on varmasti kertoneet, että me ei juurikaan koskaan leikitä oman talon pihalla tai leikkipuistoissa. No ei TOD! Mä en lähde sinne seisomaan yksinäni pakkasella. Kesällä on ihan eri juttu tai jonkun toisen aikuisen seurassa - pelkkien lasten kanssa yksinäni en lähde, paitsi ehkä joskus.

Mutta lapsilta on varmaan jäänyt kertomatta, että me tehdään ruokakauppareissut PÄIVITTÄIN kävellen. Tai että me monesti ajetaan junalla stadiin tai Itäkeskukseen ja siinä samalla kävellään kaupungilla katsoen ihmisvilinää ja joko kierrellään kaupoissa tai kaupungilla tunteja. Tai minä kiertelen ja lapset purkaa energiaa jossain sisäleikkipaikassa.

Lapset eivät myöskään varmaan ole kertoneet siitä 5km kävelyretkestä Vantaanjoen rannalla tai 3km kävelyretkestä ukin luo? Juu, ei istuttu pulkassa eikä keinussa, eli ei LEIKITTY. Mutta tosiaan KÄVELTIIN.
Tänäänkin käveltiin Anttilaan ostamaan verhoja ja lapset taapersi 3km vaikka räntälunta tuli vaakatasossa. Kuinka moni teistä vietti päivänsä vaan mössöttäen suklaata sohvalla telkkarin ääressä?

Fuck you, fuck you very very much
'Cause we hate what you do
And we hate your whole crew
So please don't stay in touch
Fuck you, fuck you very very much
'Cause your words don't translate
And it's getting quite late
So please don't stay in touch !

Sama vielä suomeksi, niin ymmärtää kielitaidottomatkin:

Haista paska, haista paska erittäin hyvin
Koska me vihaamme mitä sinä teet
Me vihaamme koko sinun sakkia
Joten älä pidä yhteyttä
Haista paska, haista paska erittäin hyvin
Koska sanojasi ei voi kääntää
Ja se alkaa olla melko myöhäistä
Joten älä pidä yhteyttä !

Thanx Päiväkoti!

Kyllä mä oon aina ollu niin päiväkotikasvatuksen puolestapuhuja. Ja siitä huolimatta ainoastaan Jesper on mun lapsista tähän päivään mennessä kokenut kunnon päiväkotielämää - loppu neitikööri on elänyt täysin pellossa ja tuulella. Ilman rutiinia, kuria ja kasvatusta ;D

Tää viikko siis ollaan harjoiteltu tarhaelämää. Käyty kolmena päivänä klo 9-11.30 tarhalla ja eletty mukana. Nii-in, mi-nä-kin... Tullut Emmat ja Mitrot tutuiksi. Pyyhkinyt miljoonan kakaran räkää ulkona pakkasessa, laittanut tarhatossua jalkaan ja lukenut satuja. Siis MINÄ!! Ja VIERAILLE LAPSILLE!

Ja kyllä mä huokaisin perjantaina helpotuksesta kun sain jättää neitokaiset sinne keskenään ja pääsin itse pariksi tunniksi kotiin. En siksi, että saisin omaa aikaa - vaan siksi, että ei tod olis enää voinu vähempää kiinnostaa se pulkan vetäminen tasasella aidatulla pihamaalla kälysessä vähäsessä lumessa. Ei oo mun hommaa ei!
Mutta meijän tytöille natsaa! Kira on aivan into soikeena :) Telma vielä vähän arkailee, mutta menee mukana kuitenkin. Ja Unna ressukkakin TYKKÄÄ..! Istuu potalla siinä missä muutkin, syö ruokaa ja olisi halunnut jo päiväunillekin mukaan.
Ja mikä ehkä parasta - niin PUHUU! Juu-u!
Eilen tuli niiiin monta sanaa, etten enää meinannut perässä pysyä! PYLLY, KAKKA, TUTTI, ÄITI, KIRA, UNNA, UKKO, KIITTI, KUPLA...
Siis kyllä mää sanon vaan, että KIITOS PÄIVÄKOTI! Minä lähden nyt hyvillä mielin maanantaina kohti arkea ja uskon, että päiväkoti koulii vielä meidänkin tuulitunneleista ja häröilijöistä kunnon kansalaisia, jotka ei rutiineja ja arkea arista :)

Ps. Ja tsori Mitro! Ei Unna tahallaan pöllinyt sun kenkiä perjantaina.. Se oli mun vika. Toivottavasti pärjäsit Unnan Kuomilla viikonlopun yli? Maanantaina saat omat popot takas! :P

Pps. Tossa kuvassa on ensimmäinen askartelutehtävä, jonka tarhalle jouduin suorittamaan. Oon jo muutenkin ihan sekasin, että minä päivänä kenelläkin on lelu-, retki-, jumppapäivä jne..! Ja ne pirun kura- ja varavaatteet ja nimet vaatteisiin. Huoh!

16.3.2009

Oon ehkä pulassa... mutta jään henkiin!

ENÄÄ 2 viikkoa töihinpaluuseen. Hurjaa!
Rehellisesti sanoen jännittää ihan simona... Eikä varmaan syyttä. Nimittäin vaikka palaankin samaan firmaan, niin silti olen menossa uuteen toimipisteeseen, uusiin tehtäviin ja uusien ihmisten pariin. Ja työhaastattelukin tehtiin puhelimitse - joten täysin untuvikkona matkalla arkeen! Kääk ja uugh!
Lisäksi jännittää kuinka saan tämän arjen pyörimään yksinäni. Olihan se jo pelkästään Jepen kanssa kaksin asuessakin ajoittain rankaa - niin entäs kun noita lapsia on nyt NELJÄ?!?!? Oon ehkä pulassa.. mutta jään henkiin!

Lievänä jännitysmomenttina on lisänä ollut tyttöjen tarhapaikkojen saanti, mutta tänään siihen tuli selvyys. Huonoa tarhapäätöksessä oli, että en saanut tyttöjä lähitarhaan enkä edes toiseksi lähimpään... Mutta hyvää oli se, että kaikki KOLME pääsivät samaan tarhaan ja Kira saa käydä ko. tarhassa eskarinkin.
Matkaa tarhalle meiltä on 1km - eli aamuinen matkani kotoa juna-asemalle muuttui kertaheitossa 100 metristä KAHDEKSI KILOMETRIKSI! Mutta ehkä mä jään henkiin..

Tänään käytiin jo heti tutustumassakin tarhaan ja hyvältä vaikutti! Kiran ryhmä on PINKIT, Telman KELTAISET ja Unnan SINISET. Kaikki kolme pääsee siis omiin ryhmiinsä - mikä mielestäni on hyvä juttu, jotta saadaan jokaisesta oma persoona ja identiteetti esiin! Nythän Kira on toiminut joukon keulahahmona, Telma Kiran varjona ja Unna mykkäressukka varjonvarjona - -

Kira oli tarhavierailusta aivan intopiukeena. Heti kotiinpäästyä ryhtyi laskemaan kuinka monta yötä siihen, että voivat _jäädä_ tarhaan :) juu, 14 yötä. En pääse minäkään missään vaiheessa unohtamaan koska arki iskee, kun adhd-laskuri kulkee rinnalla ja laskee... Huoh.
Unna oli hieman hämillään, jähmettyi täysin. Mutta pienen rohkaisun jälkeen istuitui jo hoitajan syliinkin lukemaan kirjoja - eikä noussut siitä pois, kun vasta about kolmannen kirjan jälkeen :)
Telmalle taasen koko retki oli TIETENKIN ylivoimaisen väsyttävä ja puuduttava... uni maistuikin hyvin heti kun kotiin päästiin :)

9.3.2009

Maanantait on syvältä!

Unnan aamupalatraditiostahan oli puhetta jo aiemminkin. Tänään sain jopa itseni hereille riittävän aikaisin - - - ehei... ei se niin mennyt! Siis sain pidettyä tytöt nukkumassa riittävän pitkään :) niin, että sain ikuistettua Unnan aamupalahetken kameralle asti!
Ihan hauskaa oli siihen asti kunnes Unna kaatoi kaakaojauhoa Lulun päälle ja lopulta jauhossa oli Unna, Lulu, pöytä ja lattia... ja saman vartin sisään Telma oksentaa sohvalla keuhkoistaan limaa lattialle ja koira kusee eteisenmatolle KAHDET kuset.
Miten maanantait voi olla niin syvältä jopa silloin, kun töissä ei edes tarvitse käydä ja koko viikko on samaa arkea?

5.3.2009

Tervetuloa Satulandiaan eli makuuvaatehuoneeseeni!

Yksin asumisessa (lapsia ei lasketa, koska niiltä ei kysytä..) on se hyvä puoli, että sisustamisesta ei tarvii neuvotella kenenkään kanssa, vaan voi lykkiä just sen väristä verhoo ja vermettä kun vaan ite haluaa. Ei tarvii myöskään riidellä huonekalujen paikoista eikä sängyn suunnasta. Ei taistele Ikea vs. Sotka ja makuuhuonekin saa olla just niin tyttömäinen kun ite haluaa!

Huonekalut on yhä Riihimäellä ja oon jo aika hyvin tottunut elämään ilman niitä. Hassua, että sitä tuntuu tarvitsevan just sellasia asioita mitä ei kuvitellut ihan heti ees kaipaavansa. Niinku esim. vanhoja kalentereita! Tai kuistinverhoja ja Singer-pöytää - jotka on tullut raahattua lapsuudenkodista asti mukana. Mieluummin ottaisin kaikki vanhat valokuvat, kirpputorilta 8 eurolla ostamani kukkapöydän ja omenapuuhun nojaavat puuportaat, kuin esimerkiks sängyn tai tiskikoneen.

Ikinä en olis kuvitellut, että kykenen nukkumaan ILMAPATJALLA kaksikin kuukautta! Tai saati sitten tiskaamaan viiden hengen astiat käsin.. Kaikkeen sitä tottuu!
Niinkuin on tottunut jo noihin 9:ään maalipurkkiin, jotka olohuoneen seinustalla odottelee maalausinspistä. Ja faijan vanhoista tikapuista on tullu jo sisustuselementti. En enää edes tajua, miten sitä on joskus tullut toimeen ilman omia tikapuita? Varsinkaan jos ne ei oo olleet kädenulottuvilla 24/7!




Kyllä mä jo vähän maalailinkin... nimittäin Jesperin nielurisaleikkauksen toipumisajalla innostuin maalaamaan eteisen ja tyttöjen huoneen. Väreillä en hirvesti hehkuttaisi, koska tarjonta oli vvo:n tylsää standardivärikartaa.





Eilen innostuin sitten sisustamaan omaa makuuhuonettani. Idea lähti ensinnäkin jo valmiiksi kultaisesta seinästä, minulle täysin riittämättömistä vaatekaapeista sekä älyttömän vähäisistä neliöistä. Joten päätin ryhtyä rakentamaan itselleni Satulandiaa eli makuuvaatehuonetta!












Jatkoin kultaista seinää kultaisilla verhoilla ja jotta tunnelma olisi riittävän satumainen täräytin kattoon (lasten lamppuosastolta ostetun) keltaisen aurinkolampun!
Jostain sisustuslehdestä tai -ohjelmasta joskus bongasin farkut roikkumasta seinällä ja näin aattelin tehdä minäkin! Ikeasta pitkä jämälauta ja irtokoukkuja - avot! farkkunaulakko oli valmis. Okei, faija teki kaiken... mut mä oonkin ollu aina pal parempi työnjohtajana kun käskytettävänä :)
Nyt puuttuu enää muutamia hyllyjä katonrajasta, sekä kultaiselle seinälle pitäisi saada iso keiju... seuraavaa inspistä odotellessa!

27.2.2009

Anna aamupalaaaaa...


Unna yllätti mut tänä aamuna todenteolla! Oli meinaa voidellut leivän itselleen!! AIVAN ITSE :)
Meillähän tytöt laittaa useimmiten aamupalan itse, koska yksinkertaisesti en saa itseäni ylös sängystä kovinkaan nopeasti.. tänä aamuna Unnakin oli päättänyt saada aamupalan ennen äidin ylösnousemusta :P Leivän lisäksi se oli kokannut itselleen kakaon ILMAN MAITOA, sekä murot sokerilla - tosin ILMAN MUROJA ja suoraan suuhun lusikalla sokeripussista!
Äiti on niiiiiin ylpeä pienimmäisestään!! Joka kylläkin yhä pissaa lattialle eikä pottaan ja jonka sanavarasto tyhjenee vanhoista opituista sanoista sitä mukaan kun uusia tulee tilalle. Muutama viikko sitten osattiin sanoa KIKKA, tänään sitä ei enää muisteta, mutta tilalle on tullut yleishyödyllisempi sana: ANNA!

6.2.2009

Saanks mäkin saikkuu ja pillimehun?


NO JOHAN OLI VIIKKO! Vai uskaltaako tässä vielä edes huokaista?
Maanantaina saatiin nieluviljelyn tulokset ja angiinaa löytyi Telman lisäksi myös Jepeltä ja multa. Hassua tosiaan, että meikäläisen tulos oli A+++, mutta Jesperin vain A++, ja silti minä olin oikeastaan täysin oireeton ja Jesperillä taasen kurkku oli täysin romuna. Noh, antibiootit peliin ja tervehtymään...

Tai näin ainakin kuvittelin. Kotona sitten alkoi ongelmat. Jesperin kurkku oli mennyt niin huonoon kuntoon, että suu hikiseen aukesi sen verran että sai pillerin murusen ujutettua suuhun. WTF?!?! Meikä näppäränä tyttönä tietty heti ottamaan yhteyttä ainoaan luotettavaan tietolähteeseen, eli googleen..
"Yleisimmin kurkkupaise syntyy akuutin tonsilliitin komplikaationa mutta voi kehittyä myös peritonsilliitin tai mononukleoosin yhteydessä. Angiinan pitkittyessä tulehdus leviää nielurisan kapselin läpi peritonsillaaritilaan. Tällöin noin viikon kuluttua angiinan jälkeen oireet alkavat uudelleen pahentua. Hallitsevina oireina ovat voimakas kurkkukipu ja nielemisvaikeudet, usein puheen muuttuminen puuromaiseksi sekä leukalukko eli trismus. Ilman aktiivista ja kontrolloitua hoitoa kurkkupaise voi johtaa vaikeisiin jälkiseuraamuksiin."

Tuo riitti! Soitto faijalle ja poika sen kyydillä Peijaksen sairaalaan. Yritin esittää Jepelle tietämätöntä, että epäilen kurkkupaisetta mutta EN tiedä miten sitä hoidetaan... vaikka oikeasti google kertoi kyllä senkin! Aikuisten paiseet poistetaan yleensä paikallispuudutuksessa leikkaamalla ja lapsilla useimmiten poistetaan sekä paise että NIELURISAT nukutuksessa.

Peijaksesta lähettivät pikaisen tutkimuksen jälkeen Meilahteen kurkkupolille ja sinne jäi poika sairaalaan yöksi. Ja vielä toiseksikin ja kolmanneksi. Tippa käteen ja antibioottia suoneen. Tiistaina ajelin junalla ja ratikalla (ilman lapsia ja lasten kanssa) sairaalan ja kodin väliä ja yritin organisoida lastenhoitoja ja koiran pissatusta. Ja huokaisin helpotuksesta, että asuin Tikkurilassa enkä Riihimäellä! Ilokseni Saunalahtikin päätti sulkea puhelimeni maksamattoman laskun takia (juuh, kiitos Kela!) ja vaikka ryntäsinkin rahat kourassa suoraan Saunalahden liikkeeseen maksaakseni laskuni, jotta saan puhelimen auki jos vaikka sairaalasta tulee soitto... niin eih onnistunut! Miksi ihmeessä noita asiakaspalvelupisteitä on olemassa, jos niissä ei asioita voi hoitaa?? Kuulema olisi pitänyt käydä maksamassa lasku ensin jossain muualla ja tulla sitten kuitin kanssa liikkeeseen... Eih onnannut siinä huiskeessa!

Tiistaina ei vielä kyetty päättämään mitä paiseelle tai nielurisoille tehdään. Mutta keskiviikkona iso lääkäriryhmä yhteistuumin päätti, että parasta leikata kaikki pois! Tietty just samana päivänä kun Telmalla oli jälkitarkastus Jorvissa, joten Tero sai hoitaa Telman jotta minä pystyin olemaan Jesperin luona odottamassa leikkausta. Tietty sekä Kira että Unna mukana sairaalassa koko päivän.. huoh! En suosittele kenellekään! Ja voi niitä sairaita parkoja jotka Unnan huudosta huolimatta yrittivät levätä itseään terveiksi.. hih, onneksi kaikilla oli joku kurkkuvika, niin eivät päässeet valittamaan ;P Unnahan sai kilarit jo siitä, että hoitaja toi Jepelle pillimehun eikä hänelle.. no, heittäytyminen ja huuto päälle - niin lopulta oli mehu myös Unnalla että Kiralla :) TOIMII!

Leikkaus meni hyvin ja sain poikani torstaina kotiin, vaikkei mua joku hoitaja äidiksi meinannut uskoakaan? Oli Jesperin omalle hoitajalle mennyt hämmentyneenä sanomaan, että joku tyttö tuli hakemaan Jesperiä kotiin :) Noh, se hänelle anteeksi annettakoon ;P pääasia, että sain Jesperin kotiin... tosin hirveiden sairaalasalaliittoteorioiden kera. Koko juttu oli kuulema ihan huijausta! Alusta asti pelkkää kusetusta "jos annat tehdä tämän kerralla kunnolla, niin sitten ei tarvitse tehdä toiseenkertaan..." ja SILTI piti tehdä. "jos tämä tehdään, niin ei tarvitse jäädä tänne yöksi..." ja SILTI piti jäädä. "tästä toisesta tippapullosta tulee smurffilimua suoraan suoneen..." NIIN VARMAAN! "kun laitetaan tämä tippa niin ei tule jano..." ja viesti äidille: "saanko juoda vettä? kun mulla on jano vaikka on toi tippa..." Lisäksi epäili hoitajia varkaiksi, millon oli viety vaatteet tai kännykkä. Ja vielä kotimatkalla taksissa kuului jupinaa "mähän sanoin! ne hoitajat pölli multa ne rahat sillä aikaa... ja avaimetkin on hävinny..." NIINPÄ, löytyihän ne kuitenkin taskusta, sekä rahat että avaimet :)

Reilun viikon mittainen sairasloma ja kahden viikon urheilukielto on myös varmaan kusetusta :) Ainakin mä voisin lähettää pojan jo kouluun, hyvin näyttää jaksavan marista, katsoa telkkaria ja surffata netissä - KOULUKUNTOINEN SANON MÄÄ! MULLE SAIKKUA JA PILLIMEHU, KIITZ!

31.1.2009

Jos ei paremmin mennä vois!

Meidän perheen sairastelu huipentui viime viikonloppuna Telman megakuumeeseen ja Peijaksen- ja Jorvinsairaalan päivystykseen. Useiden pissa- ja verinäytteiden jälkeen diagnoosi oli mitä ihmeellisin: PYLLYANGIINA! Eli sama pöpö kuin yleensä velloo kurkussa, olikin löytynyt Telman pissanäytteestä. Ja ei muuta kun antibiootit peliin...
Ja koko perheen iloksi torstaina tuli vielä soitto Jorvista, jotta nielunviljelystä oli löytynyt kuin myös angiina - joten KOKO PERHEEN tuli käydä perjantaina terkkarissa nielunviljelyssä ja maanantaina kuullaan sitten, että kenelle kaikille arvotaan vielä lääkekuuri perään!

Just tollasta lääkekuurirahanmenoa mä tähän konkurssiin kaipasinkin. Nimittäin tammikuun alussa kävin Kelan toimistolla paikanpäällä varmistamassa, että tarviiko mun täyttää kuntalisän takia uudelleen lastenhoidontukihakemus ja vastaus oli jotta ei. Tulee automaattisesti. Täytin sitten vaan asumistukihakemuksen ja jäin odottelemaan vastausta.
Lopulta tuli nippu selvityspyyntöjä, mukaanlukien lastenhoidontukihakemus!!! Ja vaikka välittömästikin sen täytin, niin silti liian myöhään ja Kela päätti ilahduttaa meidän perhettä maksamalla tammikuun rahan vasta 27.2. helmikuun maksun yhteydessä. Niiihn.. enhän mä rahaa olis helmikuussa tarvinnutkaan. Kyllähän sitä elää vaikka lunta sulattamalla ja seiniä nuolemalla.
Kiitos Kelan - laskut jää nyt maksamatta KAIKKI ja meidän päiväruokabudjetti helmikuussa on 3,70e/pv/5hlöä. Kyllähän sillä saa pussillisen perunaa ja nakkipaketin. Kraanasta tulee vettä. Syödään sitten vihanneksia ja hedelmiä vaikka maaliskuussa!
PAITSI jos koko perhe saa antibioottikuurin, niin sitten jätetään nakitkin pois ja höystetään peruna suolalla ja lihaliemikuutiolla!

On tää elämätä välillä. Mut silti mä jaksan hymyillä :) Asioilla on tapana järjestyä eikä Kela mua saa nujerrettua vaiks kuin yrittää!! SUCKERS! Vielä joku päivä mää elätän tän kompanjan ihan omalla palkkarahalla... :P

22.1.2009

Ei tässä talossa...

Meijän perhe on ollut tän viikon jonkun pöpön kourissa ja yli 38,6 asteen kuumeessa. Hassua, et ensioireiden ilmennettyä sitä on aina iiiihan poikki ja kuollut - vaikka lämpöä on hikiseen se 37 astetta. On ihan kykenemätön tekemään yhtään mitään. Tai no. "tekemään yhtään mitään" on aika mahdoton käsite tässä talossa! Ruokaa on pakko laittaa, pyykkiä on pakko pestä ja tiskit on hoidettava. Jonkun on myös kusetettava koira ja käytävä kaupassa.
Tälläkertaa kävi siinä mielessä tuuri, että ensin sairastui Unna, sitten minä ja sitten Kira&Telma ja viimesenä Jesper. Mikä tarkoitti sitä, että meidän tyttöjen sairastaessa Jeppe sai toimia kauppalähettinä. Ainut harmi, että sen kauppatuomiset rajoittuu tiettyihin osaamis- ja halukkuusongelmiin. Aina pitää lahjoa, kiristää ja uhkailla... ja tietty just sillon kun ei pääse pankkiautomaatille, niin käteisvarat on vähissä ja pitää viedä tyhjiä pulloja kauppaan, että saa tietokoneeseen uuden näppiksen rikkoutuneen tilalle! Ei niillä rahoilla kummosta saanut, mutta näppis se on halpakin sellainen.
Unnasta kehkeytyi oikea riiviö heti parannuttua. Pelotti oikein se sen "riiviövirne"... että mitähän se nyt keksii. Yhden pienen lepohetken aikana ne oli onnistuneet Lulun kanssa repimään yhden lastenpatjan säpäleiksi. Ja kyytiä sai roskikset, wc-pönttöharjat ja tyttöjen vaatekaapit. Duracelpupu ikiparistoilla!
Kira ja Telma oli suht helppoja sairastajia. Telma nukkui miltei kokonaisen päivän ja Kira pelasi ds-peliä patjallaan. Ja mäkin olisin todella helppo sairastaja, jos vain saisi sairastaa rauhassa...
Mutta ehei, ei tässä talossa. Päiväunisaldo lienee max 30min yhteensä tämän 4 päivän sairastusputken aikana. Sinä aikana pesin noin 5 koneellista pyykkiä ja tiskasin 2 kertaa päivässä astiat. Ja öisin heräsin kolmen eri tyttösen ulinaan ja uikutukseen. Vein lääkettä, vettä, käytin vessassa, rauhoittelin... ja lisäksi vielä yskin itsekin. Ja koko tämän ajan kuume oli noin 38,6 astetta - särkylääkkeestä huolimatta.
Mutta hassua, että keho tottuu siihen kipeenäolemiseenkin. Eilen (viimeisenä kuumepäivänä) olo oli huomattavasti parempi kuin tänään. Vaikka tänään kuumetta ei enää ole ollut. Tänään kroppa varmaan heräsi todellisuuteen ja tajusi että MINÄHÄN OLEN KIPEÄ! LEPÄÄ NAINEN! Päätä särkee, silmäpussit roikkuu polvissa, syke on korkea... mutta en mä kerkee lepäämään. Tänään sairastui vuorostaan Jeppe ja mun on nyt vuorostani pitänyt pissittää koiraa, käydä kaupassa ja apteekissa...

16.1.2009

Vaikka myrsky ehkä pauhaa jossakin, niin tyyni saapuu sittemmin

Ulkona on jotain -10 astetta, mutta mun mieli on kevyt ja keväinen :) Pelkkää hymyä ja tanssia!
Sain siis lopultakin lasten kanssa asunnon pk-seudulta, tosin en Helsingistä vaan Vantaalta Tikkurilasta. Mutta toimii! Junia kulkee 5min välein ja nopeimmillaan paikallisjuna vie 13minuutissa ytimeen. Ei ollenkaan paha, ei ollenkaan! Varsinkaan kun asema on tossa kivenheiton päässä :)
Suurinosa tavaroista on vielä Riihimäellä, eikä mitään hajua että miten ja millä ne sais tänne kuljetettua. Noh, meillä on täällä vähän semmonen retkimeininki.. Nukutaan patjoilla lattialla ja leikitään keittiötarvikkeilla ja äidin meikeillä.. mitä nyt kersat sattuu keksimään :)

Serenakin hyytyi heti ensimmäisellä Ikea-retkellä ja lepää nyt tossa parkkipaikalla odottaen jotain ihmettä. Mutta ei edes haittaa! Tästä pääsee kävellen, junalla tai bussilla ihan minne vaan! Ja kauheesti ollaan oltukin liikenteessä. Varmaan enemmän ku viimevuonna yhteensä :P

Eilenkin käytiin Luonnontieteellisessä museossa. Aivan mahtava paikka!! Ja torstaisin vapaa sisäänpääsy klo 16-18 ;)


13.1.2009

Ystävyyden deletointia

Aikuisuudessa on se kiva juttu, et voi itse valita kenen ystävä haluaa olla ja kenen ei. Ei tarvii teeskennellä olevansa ystävä kaiken maailman perseennuolijoiden, kaksnaamasten tai selkäänpuukottajien kanssa. Sellaset ihmiset voi vaan deletoida tai blokata elämästään humps! Ja toivoo ettei enää tee uudestaan virhettä, et uskois ihmisen muuttuneen ja päästäis taas lähelleen. Ja että oppis virheistään ja osais vastaisuudessa ohittaa sellaiset ihmiset heti alkuunsa.

Tietty on ihmisiä kenen kanssa täytyy tulla toimeen niiden luonnevammoista tai tyhmyydestä huolimatta. Mutta niitä ihmisiä ei tarvii päästää sen lähemmäks. Riittää että niiden kanssa tulee toimeen ja voi asiallisesti hoitaa tarvittavat yhteydenotot.

Mun ystäväks ja mun lähelle on tosi helppo päästä ja helposti kerron itsestäni kaiken. Ei mulla oo mitään salattavaa, ne on vaan mun elettyä elämää ja tunteita. Enkä mä heilahda helposti, eikä mua oikeen saa suuttumaankaan. Mut jos mua loukkaa riittävän pahasti, ni mä vaan käännän selän ja kävelen pois. That's it! Loppuelämää sinullekin!

Mua ei siis helpolla suututeta. Osaan aatella asioita eri kantilta ja ymmärrän eri näkökulmia. Voihan se olla niinkin.. Elämä on!
Joskus parisuhteet menee kumoon. Ehkä eteen tulee joku toinen. Rakastutaan tai muuten vaan eksytään väärään sänkyyn. Sellaista sattuu. Jokainen itse vastaa omista teoistaan ja mä olen sitä mieltä, että jos sinkku ihminen pokaa varatun ihmisen - niin silloin väärin tekee varattu eikä sinkku... Mutta rajansa kaikessa.

Vaikken mä ole mikään tuomitsemaan toisten elämäntapa valintoja niin kyllä mullakin tiettyihin juttuihin on mielipiteeni! Varsinkin jos se sinkku on olevinaan mun ystävä ja se varattu on mun siskonmies - mun kummityttöni isä! Ja sinkku varsin hyvin tietää että mies on naimisissa mun siskon kanssa ja siitä huolimatta lähtee häsläämään mun ja mun siskon selän takana... niin huh-huh, siinä menee mulla raja!
Ja jos mun siskonmies ryhtyy naimisissa ollessaan avoimesti vonkaamaan mun ex-miehen ex-vaimoketta, mun poikani ns. äitipuolta - niin siinä menee mulla raja!

Ehei, äitipuoleus on juuri peruttu ja deletoitu. Forever!

Mutta hyvää loppuelämää heille kahdelle. Ovat toisensa ansainneet! Ja toivottavasti tämä kaikki oli tämän kaiken arvoista..
Sinkulle ihan vaan terveisiä, että olet kuulema pelkkä pano ;)