Autotonpäivä Riihimäkeläisittäin

En oo ehtinykkää kertoo ku vietin lasten kanssa tossa maanantaina autotontapäivää. No, täällä Hämeessähän sellasta käsitettä ei tiedetä ollenkaan, joten meijän piti ajaa Hesaan asti sitä viettämään... Auto faijalle parkkiin ja tyttöjen kanssa suhattiin eka bussilla Hakikseen, sieltä metrolla Hertsikkaan, sieltä Ruoholahteen ja ytimeen ja lopulta junalla takas faijalle! Mukava pikkurundi ja kiva välillä vähän fiilistellä julkisilla lapsilauman kanssa... Käytiin me myös tsekkaan muutama leikkipuisto ja Hese, ettei ihan vaan ajeltu.
Tolla reissulla huomasin, et meijän tytöt on kasvaneet ihan täysiks landeiks ja ne on tikittäviä aikapommeja tuolla _ihmisten_ilmoilla. Kokoajan sai olla ajanhermoilla ja pelätä mitä ne isoonääneen kysyy tai kailottaa.
Siis kyllähän sitä Jepenkin kanssa sai aikoinaan välillä bussissa naama punaisena istua kun se mm. julisti isoon ääneen kenellä kaikilla on pippeli "isillä on pippeli, pasilla on pippeli, ukilla on pippeli... mummelilla on KARVAT!"
Mutta noi Jepen jutut oli yleishauskoja :) Tyttöjen jutut on MAALAISIA! Hävettää!! Kuten bussissa kysyivät jokaikisestä asiasta "mikä toi on, mikä toi on...?" eivätkä edes tienneet mikä on KUSKI!?! Ja voi sitä riemua kun metro sukelsi tunneliin tai sai painaa hissinnappulaa - taas. Niin ja tietty aina piti ensin riidellä kuka sitä nappia tälläkertaa painaa.
Mutta tyttöjen maalaisuus on ihan mun oma moka ja mulla on vielä mahdollisuus kasvattaa niistä kunnon stadilaisia, jotka ei vauhtia ja värikkäitä tilanteita hetkahda ja jaksaa sen 5min odottaa bussia hermostumatta.
Kaikenkaikkiaan meillä oli kuitenkin toooooosi nasta päivä :)

Pienestä se Unnakin ponnistaa...

Unna teki tänään elämänsä ensimmäisen kakan pottaan!! Jihuu!!



Tietenkin otin kuvan siitä ihmeestä... juuh, se on se rusinan kokoinen nokare siellä potan pohjalla. Nätti ku mikä!
<------

Kuvan oton jälkeen Unna pissasi sohvalla Teron päälle. Kjäh! ;)

Joka äidin riemuvoitto!

Mikäs sen antoisampaa kun nähdä omien lasten kasvu ja kehitys.
Unna oli tossa yks aamu yllättänyt äiteen ja kattanut sille aamupalan sohvan käsinojalle. Ja vielä esimaistanut joka leivänpalasen :) Mikäs siinä oli herätä ja istahtaa suoraan sohvalle valmiiksi katetun aamupalan ääreen! Hammastahnankin oli siihen asettanu kivast, ni pääs hampaatkin näppärästi siitä pesemään :)

Ja nyt kun toi aamupalahommakin sujuu noin sutjakkaasti lapsilta nuorimmaista myöten, ni jää mullakin varmaan aikaa enemmän itselleni. Tässä oliskin tavote, että jos vaikka ens vuonna ehtis ees viinakaapin viinat juomaan ennen viimestä myyntipäivää... Tuli meinaa taas kaadettua niitä lavuaarista alas kun päiväykset oli heilunut jo toissa vuonna :) Kiitti Pasi siitäkin tuliaispullosta... Riihimäen jätevesilaitos kiittää ja kumartaa!

Kuka tuli? Onkx siel ketää?

Tiedoitusvälineet taukomatta varoittaa teinejä ja lapsia internetin vaaroista ja sen väärinkäytöistä ja saa kaiken kuulostamaan siltä, että ennen kaikki ois ollu niinko paremmin. Että ennen lapset oli jotenkin niinko turvassa, kun niitä ei päästy ahdistelemaan ja häiriköimään netin ja varsinkaan sen tarjoamien tsättipalstojen kautta. Siis niinko mun lapsuus ja nuoruus ois ollu jotenkin niinko turvallisempi kun nykyajan nuorten? Pah sanon mä!

Siis kyllähän mekin omalla tavallamme tsättäiltiin!! Kuka muistaa vielä ne ihanat "nolla-viis-ysi" tai "nolla-seiska-ysi"-linjat :) Aina kun vanhemmat häipy himasta, ni luuri käteen ja veivaamaan: 0-5-9 ja huutamaan luuriin: "onk siel ketään?"... "kuka tuli?"
Siis ihan kipeetä!!! :) Sanoisin, että IHQ ;) Eikä noita puheluita päässy kukaan vanhemmista jäljittämään jälkeenpäin selainhistorian kautta tai jonkun vakoiluohjelman avulla. Ehei! Eikä kukaan vanhemmista siis tiennyt, että kun sanottiin menevämme "Tiinalle" niin oikeasti juostiin jonnekin lekarin nurkalle odottamaan joittenkin tuntemattomien Keravalaisten sällien kyytiä - tai siis, mistä me edes tiedettiin, et onko ne sällejä ja onk ne Keravalta?! Ihan samallalailla siellä 059:ssä pystyi alkuperänsä huijaamaan kun nykyään tsätissä pystyy... eikä kukaan päässyt jälkeenpäin tutkimaan mun sähköpostia tai irc-galleriaprofiilia. Päiväkirja lie ainut, mutta kuka sellastakaan olis ehtinyt kirjoittaa. Teinikalenteriin pikaiset merkinnät välitunnilla - eikä niitä merkintöjä kyennyt itekään tulkitsemaan... Hih, teinihepreaa :) Nykyäänhän ne teinisanastot löytyy ihan vaan googlettamalla netistä! WTF?!

Niin ja kyllähän niitä aikuisia ahdistelijoita löytyi silloinkin. Ne ei vaan hyökänneet netin kautta vaan joko puhelimella tai suoraan pusikosta kimppuun. Meille ainakin soitteli säännöllisesti joku äijä joka yritti udella tissiliivien kokoa ja kaikkea muuta teinitytölle noloa. Enkä mä niistä puheluista uskaltanu kertoa vanhemmille. Niin, eikä jäänyt sen luuripuhelimen muistiin "vastatut puhelut", että olis voinut perään soitella tai tutkia soittajan alkuperää. Ja siihen aikaan kun kuului vastata joka puheluun, eikä niin kuin tänäpäivänä - että vastataan jos tunnetaan :)

Siihen aikaan notkuttiin myös paljon ulkona, kun ei voinut kavereita tavata virtuaalisesti. Ja tietty ne reissut monesti venyi puolille öin, kun ei vanhemmat voinu kännykälläkään patistella kotio aiemmin. Kerran muistan jonkun äijän hypänneen pusikosta huppu päässä ja housut kintussa suoraan eteeni kun viimeisellä bussilla mistälieleffasta palasin... Kyllä olis ollu mukavampi törmätä siihen kikkeliin ihan vaan tsättipalstalla turvallisesti kotona :)

Kyllä oli asiat toisin - silloin kun minä olin nuori...

Napinaa...

Juu. Hiljasta on ollu ku korvatulppatehtaalla.. Koneet hajalla ja ainut toimiva masiina löytyy talon kellarista, Teron työhuoneesta. Ei pal napise siis konehommat. Tai no, mikäs täällä olis kellarissa tsättiä - jos joku vahtis lapset yläkerrassa :P Niin ja jos joku vaihtais ton näytön!! Siis oikeesti, mä en ymmärrä miten joku voi viettää tässä koneella vähintäänkin puolet päivästään?! Ensinnäkin kirkkaussäädöt on niin kirkkaat, et ihan ku kirkasvalolamppuun kirjoittais. Ja toisekseen näyttö on about metrin levee ja puol metrii korkee - joten puol ruutua on kokoajan tyhjänä ja kaikki aktiviteetti sijoittuu ruudun vasempaan yläkulmaan. Siis haloo, onk mun pää pieni vai tää näyttö iso? Niin ja lisäks ruutu on sijoitettu niin lähelle pöydänreunaa, että kädet ei mahdu pöydälle ja niitä pitää roikuttaa ilmassa. Ei ihme et mulla on ollu ranteet kipeenä lähipäivinä!!
Niinpä. Kuka käskee olla siirtämättä ruutua kauemmas pöydällä ja säätämästä ruudun kirkkautta. Ei kai kukaan, mut en mä toisen säätöjä rupee vääntään - kylässähän tässä vaan oon :)

Juuh, tää oli vaan tällänen selitysosuus poissaololleni. Jos se nyt ketään edes kiinnostaa :)
Lähipäivien tapahtumista en jaksa bamlaa, niistä sitten ehkä joskus omalta koneelta kuvien kera. Mut jonku oikeen blogituksen voisin kyl heittää - unos momentos, teen sen ihan omalla otsikolla. Kohta. Halei!

Luksusta arkeen, perkele!

Facebookissa on ryhmä nimeltä "luksusta arkeen, perkele!". En ole siihen liittynyt (vaikka noita groupseja diggaankin) koska musta tuntuu, että tässä arjessa on ihan riittävästi hohtoa ihan pelkkänä arkenakin. Mä siihen mitn bling-blingejä kaipaa. Tää on ihan hyvä näin. Mä tykkään.

Mutta tänään hokasin, että kyllähän meillä paljonkin lasten kanssa väritellään totuutta. Mutta nää on sellasia mielikuvitus nostakkeita, eikä mitn "punaviiniä maksalaatikon kanssa"-juttuja. Kuten, että suihkussa katsellaan ihania sateenkaaren värisiä perhosia lentelemässä katossa (ettei saippua valu hiuksia pestessä silmiin). Ja monesti Serenalla ajaessa ollaan leikisti lentokoneessa tai junassa, ja minä matkaoppaana opastan ohilipuvia maisemia ja tulevaa matkakohdetta. Usein myös heittäydytään prinsessa ja palvelija rooleihin - voitte arvata kenelle lankeaa aina orjattarenrooli :D Niin ja ruokapöydässä meillä minä toimin tarjoilijana ja lapset vaativina asiakkaina. Ja tietenkään silloin ei syödä mitään arkisia tomaatteja tai vesimelooneita vaan hohdokkaasti tomanttia ja vesimelodia :)

Mielikuvituksen käyttö sallittu - arkenakin!

Tarjoilija! Keitossani on laivanpalasia...

Vaikka Telma oppikin jo sen k-kirjaimen, niin silti arkipuheessa sanat vielä on vähän hakusessa. Tai sitten neidin ruokahalu on vaan kasvanut entisestään - sillä eilen ruokapöydässä neiti pyysi hernekeittoonsa laivanpalasia (=leivänpalasia) ja leivän päälle taksia (=kaksi palaa juustoa).