Meijän elukat on käyttäytyny tänään ihan omituisesti. Ensinnäkin Kippe yritti paeta terraariostaan. Mä en ymmärrä miten se oli ylipäänsä päässy kiipeämään koppinsa päälle, mutta siellä se seistä nökötti ja yritti kovasti kurkotella terrasta pihalle.. tietty kansi oli päällä, joten nouhätä. 
Oiskohan sil raukal sit nälkä vaa ollu?
No anytsay, lopulta se kääns kelkkansa ja tuli alas.. heh, kierteellä ja rytinällä. Mut alas tuli :)
Niin ja Kipen hassuttelujen lisäks me on saatu nauttia Kissun arvokkasta seurasta!! Koko kesänä ei oo kattia näkyny himassa. Tai kävi se tossa kerran kesällä vähän piipahtamassa ja häipy takas reissulleen. Niin ja Jeppe on kyl sitä tuol kylil nähny - mut kotiin asti ei oo neitokainen vaivautunu. Tänään se on sit koko päivän palloillu täs pihalla ja tuli jopa muutamaks tunniks sisälle asti! 
On se kyl PIÄNI! Kaikki pitkä talvikarva on pudonnu (häntää lukuunottamatta) ja se on kropaltaan ku joku pentukissa. Miten ihmeessä se ees pärjää tuol maailmalla?!
Noh, nähtävästi pärjää kun ei kotiolot kelpaa. Ja kun niin harvoin täällä käy, niin siitähän se riemu sit synty ku Lulu ja kolme pikkuneitii ryntäili perässä ku mielipuolet. Unnakin unohti hetkeks olevansa mykkä ja puhui kissaa. Juu-u!! Se sano ihan selvästi "miau!" :) Ja nauraa röhötti into piukeena ja repi korvista karvaa ja silitteli ja taputteli ja nauraa röhötti lisää. Kunnes Kissu veti zorrot... Siihen loppu Unnan kiinnostus :) Niin ja se riitti myös Kissulle ja lopulta se paineli takas yönhämärään pihalle...
