Putosin kerran jos toisenkin

Oon ollu hiljaa enkä aio paljoo turista nytkään. Sillä jos nyt avaudun, niin avaudun sitten kunnolla asiasta jos toisestakin ja lopulta mulle käy hullusti kun saan kaikenmaailman syytteet päälle herjaamisesta tai jotn :) Joten aika hissukseen ollaan. Siis sen verran selvennän (ettei jää ketään mietityttämään), että ei liity mitenkään meidän perheen tämänhetkiseen tilanteeseen - eli herjaussyytteet eivät tulisi Terolta, vaan aivan muulta taholta :D
Lyhyt tilannekatsaus. Asunto yhä myymättä. Minä ja lapset Riihimäellä. Avioero laitettu vireille. Tero muuttanut pois. Mulla kiire saada asunto pk-seudulta, koska työt alkaa maaliskuun lopulla ja Serenan varassa R-mäellä kökin.

Yhestä asiasta pakko kuiteskin avautua. Nyt kun oon ollut ns. sinkkuna ni heti tuppaa kaikenmaailman kissanristiäiskutsuja häppinenkeihini. Ja tietty oon joutunu kieltäytymään... öööö... KAIKISTA. Ensinnäkin se, että meillä on Teron kanssa yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapset on Terolla joka toinen viikonloppu. Vaan sitä, että lapset on Terolla sillon kun Terolla on vapaapäivä ja mahdollisuus ottaa lapset. Ja niitä vapaapäiviä harvemmin viikonlopulle iskee. Niin ja toisekseen vaikka mulla oliskin vapaapäivä (joita on ollut jo kokonaiset 3 päivää ja ne vietin mummon hautajaisissa) oon aika persaukinen. Jotten sanois täysin persaukinen. "oothan sä muistanu ottaa selvää et saatko jotain tukia..." -kommenttia pukkaa sit ihan kivasti. Juu selvillä on. Minkähän varassa tässä kotona on viimeset vuodet muutenkin oltu? Kyllä mulla on tuet selvillä, ei tässä ensimmäistä kertaa olla tässä tilanteessa.

Joten ihan vaan kaikille tiedoksi minun tuet, eli tänhetkiset KAIKKI tulot:

Kotihoidontuki: 583,39e
Lapsilisät: 679,40e
Asumistuki: ?e (päätöstä odottelen yhä)
Muut tulot: 487,28e

Eli yhteensä: 1750,07e (MIINUS VEROT!) ja sen kun jakaa 5:lle henkilölle niin se tarkoittaa että asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen on meidän perheellä rahaa 350e/kk/hlö. Eläisitkö sinä sillä kuukauden?

Joo en itke tukien pienuuden perään - menen töihin heti kun vain pääsen ja ryhdyn elättämään lapseni työnteolla enkä kotona laiskottelemalla! Vaan itken sen perään, että älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko että lapsiperheillä menisi jotenkin niinkun hyvin... tai että mä tässä lasten siivillä jotakin tiliä tekisin! Päin vastoin - - tietäisittepä vaan mihin Kelan välimonttuun tämä akka on tippunut...

Älä juokse tutti suussa - osa II

35 yötä jouluun on... laskin aivan itse :)

Älkää peljästykö. En tod oo vielä aloittanut jouluvalmisteluja - - niinkuin eräät ;D
Mun tyyliin kuuluu ensin marraskuusta tonne puoleen väliin joulukuuta kauhistella, et "hui, ei yhtään joulufiilistä!? Apua!! Ei huvittais pätkääkään laittaa mitn.." Ja sit yleensä siinä mun synttäreiden tienoolla (vink!vink!) kauheella sutinalla tondee ikkunaan ja kuusta pystyyn.
Joo, mut joulukalenterit ostettiin lapsille tänään. Jesper ei sitten halunnut kalenteria ollenkaan kun kielsin, ettei saa syödä kalenteria kerralla tyhjäksi - vaikka viime vuonna luvan siihen annoinkin. Kiralle kun kaupassa laskin, että ekan luukun saa avata 13 yön päästä, niin neiti ilmoitti, ettei halua koko kalenteria. Ei kuulema jaksa niin pitkään odottaa. Huoh. Ostettiin sille kuitenkin varuiks perinteinen kalenteri ja kyllä se sen huoneeseensa jo vei. Sitä en sitten tiedä onko luukut vielä kiinni ;)
Niin. Ja sitten näiden meidän pikkunaperoiden kalenterit. Heh, olivat mallia "koottava talo" ja kauheella kiireellä ne kasattiin ja laitettiin pystyyn. Ja ennen kun ehdin yhtään kuvaa napsasta niin tulos oli tämä:

Unnan kalenteri:



Ton itse "kalenterin" kuuluisi olla kiinni tossa katossa. Mut Unna tais olla eri mieltä.

Telman kalenteri:



Juu. Mä en sano tähän mitn :)

Viime vuonnahan kävi niin, että isommat tytöt oli päättäneet kurkkia etukäteen mitä luukuista tulee ja Unna oli sitten perästä käynyt syömässä avoimet luukut tyhjäksi :)
Jännityksellä odotan mikä näiden kalentereiden kohtalo on... kun nyt säilyisivät edes joulukuuhun asti :D :D

Rokkikukko kaupanpäälle!

Mää oon ollu tod laiska kertoon mitn tääl blokis. Ei siinä, ettenkö haluis - vaan siinä et mulla ei oo ollu rauhaa tehdä sitä. Ja toisekseen aiheetkin on ollu vähän hukassa, kun ne pienet ajatuksen rippeet kerkee katoo päästä ennen kun pääsen niitä purkamaan tekstiksi tänne.
Ihan niinku mulla ikinä olis ollu mitn "omaa aikaa".. mut toi talviaikaan siirtyminen sekoitti meidän perheen akkojen unirytmit ihan totaalisesti! Ennen noi neitokaiset meni nukkumaan klo 21-22 ja mä pystyin keskittymään omiin juttuihin sen jälkeen. Mut nykyään vaikka kuin ysin pintaan rupee niitä peteihin kasaamaan, ni sieltä ne vielä puolen yön aikaan hiippailee vonkumaan "mä en saa unta... ... nälkä... janottaa..." Ja mikä pahin, ni Unna kukkuu parhaimmillaan vielä yhden aikaan yöllä virtaa täynnä ku mikäkin duracelpupu!! Mä en kestä!!!!
No on siinä hyvätkin puolensa toki. Meinaa parhaimmillaan me sit aamulla vedetään sikeitä tonne klo 11 asti :P Mikä tietää sitä, että aamupalaa on tarjolla pitkälle iltapäivään... Lounaalle ehditään hikiseen sit ku "normiperheet" vetää jo illallista :) Noh, mitä se muille kuuluu koska meillä syödään ja nukutaan... Kunhan sitä tehdään kuitenkin kutakuinkin säännöllisesti ja riittävästi! Mutta siis juuh, mun aivot ei oo enää kahden kolmen aikaan yöllä kaikkein kirkkaimmillaan - vaikka monasti hereillä vielä sillon kukunkin!

Yllätysyllätys, taloa myydään yhä. Ensi viikolla olisi tarkoitus pitää näyttö arki-iltana, tiedä sitten tuleeko kukaan. Tuohon siivoamiseenkin alkaa jo turtua ja se tulee rutiinilla ja selkäytimestä. 3 kerrosta hoituu lastenhoidon ohella ihan tosta vaan - - vaikkakin aikaa ja energiaa siihen kuluu ihan tuhottomasti. Yksin vedettynä vähintäänkin puolenpäivän mega rutistus! Mutta eipä olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan, että tän talon puolessa päivässä kiillottaisi katosta lattiaan näyttökuntoon! Että sen verran tulee yleissiisteyttä pidettyä yllä - heh, vaikka kakarat räjäyttääkin potin aina välittömästi näytön jälkeen! Uusin villitys kuluvan viikon aikana on ollut paperinukkien ja kirjeiden teko.. Huh, sitä silpun määrää... Telmahan toivoi jo joulupukilta PAPERIKONETTA joululahjaksi. Mistähän sellutehtaalta sitä sit lähtisi kyselemään...?

Tilanteet kotosalla tulee lähiaikoina ehkä hieman muuttumaaan. Ei mitn huopaa soutaa juttua, vaan suunta on yhä sama - vaikkakin tyyli eri kuin mitä alkuperäisen suunnitelman mukaan piti olla. Noh, pääasia että lopputulos on oikea. Ja omat tunteet on kyllä vain vahvistuneet ja tiedän, että olen menossa oikeaan suuntaan! Vaikkakin, en siis ole vielä liikkumassa yhtään minnekään - taloa ei ole myyty eikä uudesta ole tietoakaan. Mutta jotain kuitenkin. Siitä sitten joskus enempi.
Mitä enempi elämän peruspilarit horjuu, sen enempi tuntee kuinka ystävien tärkeys korostuu. Ja on ollut ihana huomata, että vaikka olenkin todella pahasti laiminlyönyt ystäviäni lähivuosina - niin siellä ne kuitenkin ovat kokoajan mukana taapertaneet ja ovat valmiina mua tukemaan niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Lov u all <3



Keksin tossa lisävalttia talon myyntiin. Hei, kenellä on luvata kaupanpäälliseksi omaa riikinkukkoa?? Eiku mikä fasaani toi sit onkaa... anytsay! Rokkikukko tulee kaupanpäälle!

Ps. Aika hyväs hapes toi mun krysant.. eiku miten se kirjoitetaa?? No siis toi ruskea kuivunut kasvi tossa ruukussa. :)

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta..

Kira kertoi nähneensä tähdenlennon ja kyseli sitten, että koskahan se toive toteutuu? Että kun hän huomenna menee ulos, niin onko se siellä sitten??? Oli kuulema jonkun eläimen vaan toivonut... ei voinut kertoa enempää kun toive ei muuten toteudu. Paitsi perästä sitten vielä kertoi, että se on vaan PIENI PONI - -

KÄÄÄK! Mä oon ihan kusessa noitten hömppätoivomusjuttujen eli kaikenmaailman hammaskeijujen, pääsiäispupujen, tähdenlentojen ja joulupukkien kanssa! Ja tietty ite kaivan vaan syvempää kuoppaa itelleni ku joka kerta kaupan leluhyllyllä vinkkaan, että nyt ei kannata ruinata mitään ettei sitten käy vahingossa niin jotta pukki tuo jotain sellaista mitä teillä jo on...

Ja vidut. Se mitään tuo ku äiti on persaukinen hiusrajaa myöten!!! Tekis välillä niiiiin mieli kertoa totuus, että ihan turhaan te niitä listoja rustaatte ja toivomuksia taivalle heittelette. Äiti ostaa kiroillen ja hammasta purren mitä sitten Joulun alla vihoviimeisinä päivinä tarjouksesta sattuu halpojakopioita löytämään ja heittää ite nukkumaan käydessä sydäntäriipivän rukouksen "voi kun edes sukulaiset jotain kivaa lapsille tois... tai anna se perkeleen lottovoitto!"

Olisikin niin helppoa, että vaan pukille toivelistaa rustaamaan: "Pukki kulta! Toisitko talollemme ostajan ja meille uuden kodin Helsingistä ja lapsille tarhapaikat ennen maaliskuun loppua. Ja lapsille kivoja uusia kavereita ja Jepelle koulumenestystä ja uusia mukavia harrastuksia. Olisi kiva jos Unna pääsisi tutista eroon ja oppisi puhumaan ja pissaamaan pottaan. Itelleni en muuta pyytäis kun ripauksen onnea ja iloa, hyvää ja huoletonta elämää! Kiitos!"

Telma ei onneks vielä mua revi toiveillaan hajalle, sillä se ei oo yhtään "lähtententoo" vielä edes nähnyt. Se kun ei edes uskalla katsoa taivalle kun pelkää niitä avaruusolentoja... :)

Eka enkeli, toka tonkeli...

Hey! Tsekkaas tohon oikeelle (ja ylös) ----->
oo eka joka lukee tätä blogia. Tai ees toka :)

Kikka eduskuntaan tai vaikka suoraan persidentiksi

Ikinä en oo kunnallisvaaleissa äänestänyt, enkä äänestä!
Tai no, voisin mä ehkä äänestääkin jos ois selkeesti oma suosikki ketä äänestää ja olisin jaksanut tosissaan perehtyä koko politiikkaan. Mutta kun mulle toi politiikan seuraaminen menee siihen samaan kategoriaan urheilun seuraamisen kanssa. EVVK.
Hassua tosiaan, että oon ministeriössä töissä - mutta sinne mennessä en edes osannut selittää mikä on VALTIO. Juu-u. Naurakaa vaan :) Kyllä mä sen nyt tiedän. Siperia opettaa!

Mä olen kerran eläissäni käynyt äänestämässä ja sekin oli presidentinvaalit vuonna yks ja kaks. Sillon äänestin pikkasen ehkä hepposilla perusteilla, mutta se mulle anteeksi annettakoon... Äänestin nimittäin Raimo Ilaskiveä ja ainoastaan sen takia, että luin lehdestä (tod.näk. 7-päivää, Suomen ainoa vain ja ainoastaan totuuden kertova tietolähde) Raimon pesevän wc-pönttönsä päivittäin! Muhun se teki niin suuren vaikutuksen, että äänestin Raimoa! Joka ei kylläkään päässyt sitten linnaan niitä pönttöjä pesemään... Hyvä niin, sillä eihän sen aika ois linnan kymmenien pönttöjen pesemiseltä edes Suomen pyörittämiseen riittänytkään! Huh!

Mun mielestä on väärin toitottaa joka tuutissa, että kaikkien kansalaisvelvollisuus on äänestää ja että jokaisen pitäisi äänensä käyttää jos se kerta käytettäväksi on annettu. Ei-ei-ei... Antaa niiden äänestää jotka asiasta jotain tietävät!
Ettekai te pöntöt halua päättäviksi elimiksi niitä ihmisiä jotka jynssäävät niitä pönttöjä tai näyttävät kivalta tai ovat voittaneet jonkin suomen turhinjulkkistittelin? Tai niitä joilla on hassu nimi, kuten "Ari Konttas" luki kehä-II varrella olevassa vaalimainoksessa. Veljenikin oli käynyt äänestämässä Tommi Tampiota - ihan vaan (itseään kuvaavan) nimen takia?!

Minä ainakin suosiolla jätän ääneni käyttämättä sen sijaan, että annan ääneni jollekin ihan vaan arpomalla. Niin kauan kuin oma aikani tai kiinnostukseni ei riitä oman äänen antamiseen, annan äänestysvastuun suosiolla muille ja toivon heidän tekevän fiksumpia ratkaisuja kuin mihin itse arpomalla kykenisin.
Tietty voisin nyt ruveta ens vuotta varten (oletan kunnallisvaalien olevan vuosittain... anteeksi, kun OIKEESTI ei kiinnosta!) rakentamaan omaa vaalikonetta, jotta kykenisin tekemään riittävästi vaalipäivää varten taustatutkimusta. Mutta kun olen perusteellinen ihminen, niin siihen ei taitais mun Excelin kapasiteetit edes riittää :)
Niin tai sitten ryntään suoraan itse ehdokkaaksi - Stalkkeri on jo valittu mun adjustantiksi! Kampanja alkoi nyt. Äänestäkää mua, saatte tikkarit!

Kohti kesää vaikka kontaten...

Se on nyt sit kesä virallisesti ohi ja siirrytty talviaikaan. Hrrrr... Herättäkää mut kun taas siirretään kellit takas kesään. Tai herättäkää kun tapahtuu jotain eteepäin puskevaa - - elämää mullistavaa. Mukavaa. Herättävää. Piristävää. Vähemmän ahdistavaa tai ahdistusta poisvievää. Jotain kertomisen arvoista.
Jo-pakattujen tavaroiden purkaminen jatkuu. Tänään kaivoin Unnalle 86 senttisiä vaatteita käyttöön ja laitoin kaikki 80 senttiset pois. Niin ne lapset kasvaa, vaikken minä eteenpäin kulkisikaan.

Hirveän värikäs ja tunnerikas viikonloppu takana. Kohokohta lienee se, että pääsin BubbleTownissa levelille 10. Ja aallonharjan toinen puoli oli ehdottomasti se, että purskahdin itkuun kun en löytänyt tölkinavaajaa. Että jos joku väittää mun olevan tunteeton ja kylmä ihminen - ei pidä paikkaansa! Eliminoikaa se sika!

Taas mennään kohti kesää vaikka kontaten. Raivoisasti tuulessa läpi lumihangen puskien - - ja jos joku näkee mun tekevän lumitöitä, niin ampukaa mua nilkkaan.

0700-ONK-NAKEI?

Vähänkö mä repesin tänään ku Voicelta tuli yks mainos. Se mainos alko sillai tyyliin "petytkö aina löytämääsi miehiin ja onko unelmakumppanisi kadoksissa..." Mainos oli tyyliltään ihan ku joku deittimainos. Sinällään mua ei semmoset kiinnosta, ku sitä vaimoo tuskin itelleni löydän tv:n kautta. Nooooh, anytsay, mainos jatkui ja siinä kehoitettiin tekstaamaan jotakin johonkin numeroon ja paluuviestinä saat unelmakumppanisi ETUNIMEN! Siis niinko vähänkö kätevää!!! Vielä kun sais sen sukunimenkin tekstarilla, ni välttyis moni turhilta treffeillä juoksemiselta.

Rupesin sit tossa miettimään, et mikä olis mulle semmonen tekstiviestipalvelu josta mä voisin jotenki niinko hyötyä ja tulin siihen tulokseen et kauppa- ja ruokalista ois tosi jees saada näpsäkästi kännyyn. Tekstaa numeroon 17600 "KAUPPALISTA" ja avot! PIIP-PIIP! Nokiaan tulee koko setti... Se ois tosi hyvä juddu. Mulla ainakin tuppaa ne listat unohtuun aina tohon pöydälle ja se on tosi v-mäistä aina arpoa siel kaupas et mitähän sitä tänään ostais? Meillä kun sitä ruokaa kannetaan aika pieniä satseja päivittäin kaupasta..
Ja se joka päiväinen arpominen, et "mitä tänään syötäis?" Voi viddu, vaik sitä samaa ku eilen. Onk nakei? Mulle kun toi ruoanlaitto on yks niinko elämän intohimoista ja henkireijistä. Ja kaiken lisäks mä oon siinä niinku tooooosi hyvä ja ehkä paras ever (UNPH eli *ulvoonaurustapieruthousussa*). Ni sen lisäks että se ruanlaittaminen on niin pirun vastenmielistä, ni vielä pitäis joka päivälle jaksaa kehittää jotain muuta kun nakkeja. On tää rankkaa.. Mut kyl mä syödä tykkään, nakki sillon tällön pitää Kikan tiellä!

Saako tästä edes puhua?

Siis jos se olis niinku jotenkin ihquu ni eihän ne oppis ikinä ite pyyhkimään...

Kellä on pipo?

Se ois sitten koulusta syyslomaa tämän viikon. No, mä en sitä huomaa muuten, ku että Jeppe ei oo koiraa kusettamassa ja että mun pitää muistaa kantaa konnallekin jotain vihreetä terraarioon. Jeppe nimittäin läks sukulaisiin ja ei näytä pitävän mitään kiirettä takastulon kanssa. No, eipä tuo mitn - me on annettu Lulun järsiä täällä sen tavaroita.. ihan vaan kostoks.
Jepelle muuten tuli hassua postia yks päivä. Tai siis ei siinä postissa ollut mitn hassua, mutta hassulla nimellä ja osoitteella olivat sen lähettäneet. Nimittäin kirjeessä luki "Tulonen Jesper, Makakatu..." Hih, meijän pikku kroisos :)

Kävi meijän isommat tytötkin vähän tuulettumassa ihan Lohjalla asti. Hurjat olivat poissa kotoa yhden yön ja sinä aikana Unnakin oppi uuden ilmeen... Aina kun kysyttiin siltä "missä Kira ja Telma on?" niin se pyöristi huulensa ja katseli hämmästyneenä :) Hih, sitä sitten hoettiin varmaan sata kertaa tunnissa ja nauretiin kippurassa :D

Muuten mun päivät on kuluneet tasasta tappoa. Huomaa, että on taas talvi tulossa kun löysin käsiini viimetalven jämälankoja ja puikot. Muistaakseni viimetalven saldo oli yhdet villasukat, joten rykäisin sitten kertaheitolla paremmaks - nimittäin NELJÄ PIPOA! Ja tahti oli pipo per päivä...














Käytiin me tänään ihan isossaomenassakin asti, jotta saatiin tytöille jotain muutakin päälle kun pipot. Okei, Unna olis kyl halunnu riisua ittensä alasti siel kauppakeskuksessa moneen otteeseen ja sai ihan kauheat kilarit kun sovituskopissa ei otettukaan siltä paitaa, housuja, kenkiä ja VAIPPAA pois :) Yritä nyt sit alle 2-veelle selittää mikä sovituskopin perimmäinen ja syvin ajatus on.. Huoh. Ei oo muutenkaan helppoo opettaa lapsille, et miks me katotaan vaan niitä ALE-tuotteita eikä normihintaisia - saati sitten tunkea ittensä kolmen lapsen kanssa sovituskoppiin. Koklaa ite, joset ukso!

Asunnonjakoa Kambodzhalais-tyyliin

Voishan tän kaiken ratkaista tietty noinkin, niinku Kambodzhalais-tyyliin. Eli talo halkipoikki ja eiku stadia kohti... Mahtuiskohan tollanen puolikas rintamamiestalo Serenaan? Mikä jottei... voishan sitä vaikka kerros kerrallan roudata :)
Asuntojen hinnatkin on pk-seudulla sen verran korkeemmat, et äkkiä tuplaantuis asunnon arvo ja näin ollen tulis voittoakin!

Faija, onk ok jos teijän takapihalle vaikka näin alkuun sen mun talonpuolikkaan roudaan? Eihän se oo ku puolikas, eikä varpisti varjosta yhtä pahasti ku ne kerrostalot siinä ympärillä... :)

Ois lapsenlapsetkin lähellä... ja saisit oman omenapuun!

Meijän faija voittaa teijän faijan!

Faija rykäs sit tänään Vantaan maratonin. On se äijä!
Miehet 60v sarjassa sija 31. ja aika 4:56:55.

Onnen hetkiä, löytöretkiä
hyvää kuntoa, myötätuntoa
riemunhyppyjä, naurunryppyjä
iloa elämään, pilkettä silmään.
Kevyt askel kauas kantaa.

Onnitteluhaleja faijalle :)

Syksyn kuulumisia

Mul on kyl megahermo ton hiuskarvankasvatuksen suhteen :) Varmaan 3 viikkoa sitten isoon ääneen luennoin, et nyt saa kyl karva kasvaa ja leikkaan vasta ku pituutta on jonnee puoliselkään asti - enkä ikinä enää leikkaa lyhyttä tukkaa! Juu-u, nii varmaa. Parin päivän mietintä ja aika kampaajalle varattuna :) Jätin sentään tota takatukkaa ni ei tunnu ihan kynityltä. Heh, tarvittaessa irtoo viel saparoo ja ponnarii.. aika ohkasesti kyl. Mut anytsay, diggaan kyl ite ihan kybäl :)



Syystyöt on aika hyvällä jamalla pihalla. Omput on kerätty (ja 95% niistä kompostoitu) :) ja pihalehdet on haravoitu. Ihan hirrrrveee homma ja musta tuntuu, etten ehkä enää ikinä haluu nähdä haravaa tai syödä omenaa suoraan puusta tai maasta... Syksynlehtiä haluan ens kerralla ehkä katsoa vaan kuvana kirjasta ja omenat hakea kaupan hedetiskistä.


Kissu on jälleen kerran ilahduttanut meitä läsnäolollaan parin kuukauden jemmassaolon jälkeen. Ei se sisälle asti oo suostunut tuleen (vaikka Lulu sitä kauheesti kutsui..), mutta tossa omassa pihassa palloillut. Kovat hiirenmetsästykset sillä oli yks aamu ja meijän tytöt huusi ikkunasta kannustushuutoja kun mitkäkin cheerleaderit: "Hyvä Kissu!!! Käy kiinni!!!! Hyvä-Hyvä!!!!"


Taloa myydään yhä. Ja aika hiljasta on ollut asuntomarkkinoilla muutenkin. Nyt ei oikeen voi muuta tehdä kun odottaa... ja ehkä kaivella niitä kuusenkoristeita. Sillä näyttää siltä, että joulu vietetään vielä tässä talossa, näissä huoneissa...

Postin tuo, postin vie, postin tuo Kikka jokaisen luo...

Meijän portaille ilmestyi tänään pino mainoslehtiä, jotka kai nyt sit pitäis lajitella ja jakaa? Jonnekin?

Hassua tässä on se, että mä en kyllä tiennyt, että meijän perheestä kukaan ois ottanu tollasta jakajanpestiä vastaan. Joten syvästi ihmettelen, et mitä noista suurista työttömyysprosenteista oikeen vouhotetaan ku duunia kannetaan ovelle ihan hakemattakin?! Kaikki työttömät Riihimäelle vaan - täällä asiat on täysin toisin :)

Ois ny ollu reiluu sit ees laittaa mukaan reitti, et minkä varrelle noita lehtii sit pitäis heitellä... samallahan mä noita laatikoihin nakkaan ku Lulua ulkoilutan lasten kanssa!

Autotonpäivä Riihimäkeläisittäin

En oo ehtinykkää kertoo ku vietin lasten kanssa tossa maanantaina autotontapäivää. No, täällä Hämeessähän sellasta käsitettä ei tiedetä ollenkaan, joten meijän piti ajaa Hesaan asti sitä viettämään... Auto faijalle parkkiin ja tyttöjen kanssa suhattiin eka bussilla Hakikseen, sieltä metrolla Hertsikkaan, sieltä Ruoholahteen ja ytimeen ja lopulta junalla takas faijalle! Mukava pikkurundi ja kiva välillä vähän fiilistellä julkisilla lapsilauman kanssa... Käytiin me myös tsekkaan muutama leikkipuisto ja Hese, ettei ihan vaan ajeltu.
Tolla reissulla huomasin, et meijän tytöt on kasvaneet ihan täysiks landeiks ja ne on tikittäviä aikapommeja tuolla _ihmisten_ilmoilla. Kokoajan sai olla ajanhermoilla ja pelätä mitä ne isoonääneen kysyy tai kailottaa.
Siis kyllähän sitä Jepenkin kanssa sai aikoinaan välillä bussissa naama punaisena istua kun se mm. julisti isoon ääneen kenellä kaikilla on pippeli "isillä on pippeli, pasilla on pippeli, ukilla on pippeli... mummelilla on KARVAT!"
Mutta noi Jepen jutut oli yleishauskoja :) Tyttöjen jutut on MAALAISIA! Hävettää!! Kuten bussissa kysyivät jokaikisestä asiasta "mikä toi on, mikä toi on...?" eivätkä edes tienneet mikä on KUSKI!?! Ja voi sitä riemua kun metro sukelsi tunneliin tai sai painaa hissinnappulaa - taas. Niin ja tietty aina piti ensin riidellä kuka sitä nappia tälläkertaa painaa.
Mutta tyttöjen maalaisuus on ihan mun oma moka ja mulla on vielä mahdollisuus kasvattaa niistä kunnon stadilaisia, jotka ei vauhtia ja värikkäitä tilanteita hetkahda ja jaksaa sen 5min odottaa bussia hermostumatta.
Kaikenkaikkiaan meillä oli kuitenkin toooooosi nasta päivä :)

Pienestä se Unnakin ponnistaa...

Unna teki tänään elämänsä ensimmäisen kakan pottaan!! Jihuu!!



Tietenkin otin kuvan siitä ihmeestä... juuh, se on se rusinan kokoinen nokare siellä potan pohjalla. Nätti ku mikä!
<------

Kuvan oton jälkeen Unna pissasi sohvalla Teron päälle. Kjäh! ;)

Joka äidin riemuvoitto!

Mikäs sen antoisampaa kun nähdä omien lasten kasvu ja kehitys.
Unna oli tossa yks aamu yllättänyt äiteen ja kattanut sille aamupalan sohvan käsinojalle. Ja vielä esimaistanut joka leivänpalasen :) Mikäs siinä oli herätä ja istahtaa suoraan sohvalle valmiiksi katetun aamupalan ääreen! Hammastahnankin oli siihen asettanu kivast, ni pääs hampaatkin näppärästi siitä pesemään :)

Ja nyt kun toi aamupalahommakin sujuu noin sutjakkaasti lapsilta nuorimmaista myöten, ni jää mullakin varmaan aikaa enemmän itselleni. Tässä oliskin tavote, että jos vaikka ens vuonna ehtis ees viinakaapin viinat juomaan ennen viimestä myyntipäivää... Tuli meinaa taas kaadettua niitä lavuaarista alas kun päiväykset oli heilunut jo toissa vuonna :) Kiitti Pasi siitäkin tuliaispullosta... Riihimäen jätevesilaitos kiittää ja kumartaa!

Kuka tuli? Onkx siel ketää?

Tiedoitusvälineet taukomatta varoittaa teinejä ja lapsia internetin vaaroista ja sen väärinkäytöistä ja saa kaiken kuulostamaan siltä, että ennen kaikki ois ollu niinko paremmin. Että ennen lapset oli jotenkin niinko turvassa, kun niitä ei päästy ahdistelemaan ja häiriköimään netin ja varsinkaan sen tarjoamien tsättipalstojen kautta. Siis niinko mun lapsuus ja nuoruus ois ollu jotenkin niinko turvallisempi kun nykyajan nuorten? Pah sanon mä!

Siis kyllähän mekin omalla tavallamme tsättäiltiin!! Kuka muistaa vielä ne ihanat "nolla-viis-ysi" tai "nolla-seiska-ysi"-linjat :) Aina kun vanhemmat häipy himasta, ni luuri käteen ja veivaamaan: 0-5-9 ja huutamaan luuriin: "onk siel ketään?"... "kuka tuli?"
Siis ihan kipeetä!!! :) Sanoisin, että IHQ ;) Eikä noita puheluita päässy kukaan vanhemmista jäljittämään jälkeenpäin selainhistorian kautta tai jonkun vakoiluohjelman avulla. Ehei! Eikä kukaan vanhemmista siis tiennyt, että kun sanottiin menevämme "Tiinalle" niin oikeasti juostiin jonnekin lekarin nurkalle odottamaan joittenkin tuntemattomien Keravalaisten sällien kyytiä - tai siis, mistä me edes tiedettiin, et onko ne sällejä ja onk ne Keravalta?! Ihan samallalailla siellä 059:ssä pystyi alkuperänsä huijaamaan kun nykyään tsätissä pystyy... eikä kukaan päässyt jälkeenpäin tutkimaan mun sähköpostia tai irc-galleriaprofiilia. Päiväkirja lie ainut, mutta kuka sellastakaan olis ehtinyt kirjoittaa. Teinikalenteriin pikaiset merkinnät välitunnilla - eikä niitä merkintöjä kyennyt itekään tulkitsemaan... Hih, teinihepreaa :) Nykyäänhän ne teinisanastot löytyy ihan vaan googlettamalla netistä! WTF?!

Niin ja kyllähän niitä aikuisia ahdistelijoita löytyi silloinkin. Ne ei vaan hyökänneet netin kautta vaan joko puhelimella tai suoraan pusikosta kimppuun. Meille ainakin soitteli säännöllisesti joku äijä joka yritti udella tissiliivien kokoa ja kaikkea muuta teinitytölle noloa. Enkä mä niistä puheluista uskaltanu kertoa vanhemmille. Niin, eikä jäänyt sen luuripuhelimen muistiin "vastatut puhelut", että olis voinut perään soitella tai tutkia soittajan alkuperää. Ja siihen aikaan kun kuului vastata joka puheluun, eikä niin kuin tänäpäivänä - että vastataan jos tunnetaan :)

Siihen aikaan notkuttiin myös paljon ulkona, kun ei voinut kavereita tavata virtuaalisesti. Ja tietty ne reissut monesti venyi puolille öin, kun ei vanhemmat voinu kännykälläkään patistella kotio aiemmin. Kerran muistan jonkun äijän hypänneen pusikosta huppu päässä ja housut kintussa suoraan eteeni kun viimeisellä bussilla mistälieleffasta palasin... Kyllä olis ollu mukavampi törmätä siihen kikkeliin ihan vaan tsättipalstalla turvallisesti kotona :)

Kyllä oli asiat toisin - silloin kun minä olin nuori...

Napinaa...

Juu. Hiljasta on ollu ku korvatulppatehtaalla.. Koneet hajalla ja ainut toimiva masiina löytyy talon kellarista, Teron työhuoneesta. Ei pal napise siis konehommat. Tai no, mikäs täällä olis kellarissa tsättiä - jos joku vahtis lapset yläkerrassa :P Niin ja jos joku vaihtais ton näytön!! Siis oikeesti, mä en ymmärrä miten joku voi viettää tässä koneella vähintäänkin puolet päivästään?! Ensinnäkin kirkkaussäädöt on niin kirkkaat, et ihan ku kirkasvalolamppuun kirjoittais. Ja toisekseen näyttö on about metrin levee ja puol metrii korkee - joten puol ruutua on kokoajan tyhjänä ja kaikki aktiviteetti sijoittuu ruudun vasempaan yläkulmaan. Siis haloo, onk mun pää pieni vai tää näyttö iso? Niin ja lisäks ruutu on sijoitettu niin lähelle pöydänreunaa, että kädet ei mahdu pöydälle ja niitä pitää roikuttaa ilmassa. Ei ihme et mulla on ollu ranteet kipeenä lähipäivinä!!
Niinpä. Kuka käskee olla siirtämättä ruutua kauemmas pöydällä ja säätämästä ruudun kirkkautta. Ei kai kukaan, mut en mä toisen säätöjä rupee vääntään - kylässähän tässä vaan oon :)

Juuh, tää oli vaan tällänen selitysosuus poissaololleni. Jos se nyt ketään edes kiinnostaa :)
Lähipäivien tapahtumista en jaksa bamlaa, niistä sitten ehkä joskus omalta koneelta kuvien kera. Mut jonku oikeen blogituksen voisin kyl heittää - unos momentos, teen sen ihan omalla otsikolla. Kohta. Halei!

Luksusta arkeen, perkele!

Facebookissa on ryhmä nimeltä "luksusta arkeen, perkele!". En ole siihen liittynyt (vaikka noita groupseja diggaankin) koska musta tuntuu, että tässä arjessa on ihan riittävästi hohtoa ihan pelkkänä arkenakin. Mä siihen mitn bling-blingejä kaipaa. Tää on ihan hyvä näin. Mä tykkään.

Mutta tänään hokasin, että kyllähän meillä paljonkin lasten kanssa väritellään totuutta. Mutta nää on sellasia mielikuvitus nostakkeita, eikä mitn "punaviiniä maksalaatikon kanssa"-juttuja. Kuten, että suihkussa katsellaan ihania sateenkaaren värisiä perhosia lentelemässä katossa (ettei saippua valu hiuksia pestessä silmiin). Ja monesti Serenalla ajaessa ollaan leikisti lentokoneessa tai junassa, ja minä matkaoppaana opastan ohilipuvia maisemia ja tulevaa matkakohdetta. Usein myös heittäydytään prinsessa ja palvelija rooleihin - voitte arvata kenelle lankeaa aina orjattarenrooli :D Niin ja ruokapöydässä meillä minä toimin tarjoilijana ja lapset vaativina asiakkaina. Ja tietenkään silloin ei syödä mitään arkisia tomaatteja tai vesimelooneita vaan hohdokkaasti tomanttia ja vesimelodia :)

Mielikuvituksen käyttö sallittu - arkenakin!

Tarjoilija! Keitossani on laivanpalasia...

Vaikka Telma oppikin jo sen k-kirjaimen, niin silti arkipuheessa sanat vielä on vähän hakusessa. Tai sitten neidin ruokahalu on vaan kasvanut entisestään - sillä eilen ruokapöydässä neiti pyysi hernekeittoonsa laivanpalasia (=leivänpalasia) ja leivän päälle taksia (=kaksi palaa juustoa).

Ikinä en oo juonu maitoa - enkä juo!

Ikinä en oo juonu maitoa - ja sen kyllä huomaa!
Tai no, oon mä joskus lapsena. Muistaakseni. En oikeestaan tiedä mihin se mun maidonjuonti oikeen kaatu tai että olinko mä ikinä edes kovin kova sitä juomaan? Ainoat muistikuvat maidosta liittyy mustikkamaitoon ja muutamaan huikkaan ekalla luokalla. Ja sen jälkeen ei mitn. Mä en vaan yksinkertaisesti juo sitä. Piste.
Lapset joskus ihmettelee, et miks äidin ei tarvii juoda maitoa ja heidän täytyy. Noh, aikuisia ja lapsia ei voi laittaa samalle viivalle :P Enkä mä niille ikinä oo oikeen mitn kunnon selitystä siihen antanut, kun valehdellakaan ei viitsi.
Muutenkin noi maitotuotteet jää aivan liian vähille kun en syö pahemmin jugurttejakaan, enkä juustoakaan. Noissa asioissa uhraudun muiden hyvän vuoksi ja kannan niitä kyllä kaupasta muille - mutta musta juusto on vaan niin sika törkeen kallista, etten ite sitä raaski suuhuni kovin usein laittaa. Ja toisaalta, vihaan kyl niiiin pal ruoanlaittoa, et pelkkä juuston leikkaaminen saa niskakarvat kähärälle :)
Elikä maitotuotteiden saldo vetää miinusta mun ruokavaliossa. Terokin aina sanoo, et tietosanakirjassa on osteoporoosin kohdalla mun kuva :) Ihq!
No, tänään sit rykäsin aimoannoksen jäätelöä iltapalaks - ja sen kyllä huomaa! Vatsaa kivistää ihan simona ja kauheita kouristuksia. Varpusparven lentoa tässä siis odotellaan... (Stalkkeri, tää tieto oli ihan vaan sua varten *pus*)
Oliskohan tää riittävä merkki siitä, että mä saattaisin olla maidolle allerginen ja voisin käyttää tästä eteenpäin sitä tekosyynä maidottomuuteeni???

Sitten kun...

Ikinä ennen ei oo kesä valunu käsistä kuin kuiva hiekka sormien välistä. Enkä ees oo tajunnu ajan kuluvan näin nopeesti. Päinvastoin, musta tuntuu et aika ois seisahtunu täysin. Kauhee kiire ja halu ois päästä eteenpäin, mutta eih. Mä oon jumissa lauseeseen "sitten kun..."

Hassua on se, että talvella mä kelasin, jotta tästä kesästä nautin täysillä! Mietin, etten tiedä koska töihinpaluu on ajankohtanen ja varulta vedän tän kesän täysillä siitä nauttien.
Vittu mettään män ja pahasti! Mä otin jo kesän alussa tyhmänä asenteen "ens kesänä sitten" ja sillä asenteella on menty läpi kesän. Koko perkeleen kesä on uponnu tähän taloon ja se suuri kunnioitus, luotto ja rakkaus tätä taloa kohden alkaa hiljalleen kääntymään vihaksi, ärtymykseksi ja taakaksi. Ja samoin käy pian monelle muullekin asialle, ellei tilanteeseen pian tule muutosta.

Ensinnäkin kesä on näköjään ihan perkeleen huono aika myydä taloa. Ja toisekseen kiinteistövälittäjäfirman valinta meni ehkä kuitenkin mönkään.. sillä alkoi ärsyttää tämän yrityksen netti-ilmoittelu, jonka tarkoituksena oli vain onkia asiakkaita heidän omille sivuilleen - sen sijaan, että olisivat keskittyneet antamaan asunnonetsijöille heti ja nopeasti yhdellä vilkaisulla mahdollisimman paljon informaatiota TALOSTA!
Noh, virheistä oppien kesä on lopultakin vaihtunut syksyyn ja tekemämme 2kk soppari välitysfirman kanssa raukesi tänään! Ja ensiviikolla alkaa uuden firman metsästys...
Ollaan jopa harkittu varastotilan vuokraamista, jonne voisimme jo roudata ylinmääräisiä tavaroita ja tehdä talosta mahdollisimman houkuttavan ja avaran. Okei, voi olla, että oon kattonu muutaman jakson liikaa noita kanadalaisia asunnonmyyntiohjelmia ja pientä pintaremonttia :D Mutta eikai siitä mitn haittaakaan olisi?
Onhan tässä paljon tehty ja kattokin on nyt maalattu! Vielä sitä piipunhattua odotellaan ja sit ei tehdä enää mitn! Tai no... katotaan :)

Mutta siis - asiasta kukkaruukkuun! Kesä meni nopeaan ja tuntuu, ettei mitn tehty. Lasten huvipuistolippurahat meni maaleihin ja listanpätkiin. Uimarantakelit tuhlattiin kuistia maalaten. Ukin (siis Tuulan) mökillä tai mummolassa tai Nissilässä käyntiä ei ehditty edes harkitsemaan. Jopa viinimarjat jäi pensaisiin ja päätyi lopulta lintujen suihin.

Mutta toisaalta, kun mietin... ni vaik kelit olikin huonot läpi kesän, niin käytiinhän me Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Raahasin penskat mukanani ainakin kolmeen eri ulkoilmakonserttiin ja Kiran kanssa käytiin Avril Lavignen keikalla. Ja vaikkei uimaan päästykään, niin alkukesästä lapsille ostetut simmarit haalistu auringossa - koska ne käytti niitä sitkeesti läpi kesän :)

Itseasiassa vasta tälläviikolla oon joutunu pikkasen tyttöjä toppuuttelemaan että pukisivat päälleen jotain muutakin kuin ne simmarit *reps* Tosiaan, havahduin torstaina(kohan se oli) kauppareissulla huomaamaan, että muilla lapsilla oli päällään jo päällystakkia ja joillain jopa korvaläpällistä hattua ja hanskaa. Hymph. Meijän lapset paineli vieläkin (autz, ne niin kamalat) crocsit jalassa ja pikkupikku topeissa ja hamosissa... Tänään yritin sitten väkisin niille laittaa jalkaan lenkkareita ja päälle verkkatakkia ja farkkuja. Ja itkuhan siitä tuli, kun kenkä painoi ja sukissa tuli kuuma. Okei, voi olla et jalat oli kesän aikana kasvaneetkin :)

Omenapuut notkuu punertavista omenoista. Jotenkin keväällä en osannut ajatellakaan, että olisin vielä syksyllä niitä omenoita keräämässä. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.
Mutta, sitten kun... sitten kun omenat on kerätty, niin mitäs sitten? Sitten varmaan mietitään, että kuinkakohan syvällä varastossa ne "jo muuttoa varten pakatut" joulukoristeet on. Sitten kun...

Onko elämää BB-kauden aikana?

Pidän n. 3kk kestävän tauon blogin kirjoittamisesta koska BigBrother on taas elämäni.
Kjah! No ei vaisks :P Heti luulit! Ei vaan oo jaksanu kirjoittaa mitn :)

Kirjoittelen taas joku pv kun keksin jotain kirjoitettavaa. Sitä odotellessa voitte vaiks tuijottaa söpöä sammakkoa, joka löytyi meidän pihakivetyksen alta. Oli käyny Sakulle vähän köplösti. Hups! Pistettiin pataan ja slurps :P

Vaimo hakusessa

Tänään taas hetken kävi mielessä, et oisko sit kuitenki pitäny sinne talouskouluun... Munhan tosiaan oli tarkoitus yläasteen jälkeen suunnata äitini toivomuksesta talouskouluun. Mutta päivänä kun tuo valinta piti päättää, minäpä lunttasin kavereiden lapusta minne he hakevat - ja hups! päätin sitten rykästä lukioon kuin myös :) Joten sinne jäi talouskoulu ja sen suomat taloudenhoidon opit. Tilalle tuli lukio ja kasa tarpeellista yleistietoa. Kuten osaan derivoida ja sanoa ranskaksi "ei kissaa ei koiraa". Niin ja tiedän että "Punainen viiva" on Ilmari Kiannon teos ja että ennen kristuksen syntymää vietettiin paljon orgioita. Aika tarpeellista ja käytännöllistä tietoa :)
Sen sijaan pyykkäämään mua ei sitten lukiossa opetettu. Talouskoulu sen varmaan olis opettanut. Ja tätä käytännön koulua on tässä jo aika monta vuotta käyty ja viikossa pyörii 5-7 koneellista pyykkiä - mutta ehei, tämä tyttö ei siltikään opi.
Kerkesin jo tänään naapurin kanssa nauramaan sille Iltasanoman esittelemälle perheelle, jolla sisustus on täysin valkoista "vitivalkoinen viehätys". Mutta nyt vedän sanani takas. Valkoinen on hyvä. Sen saa aina takas valkoiseksi valkaisuaineella.
Onhan toi vihreekin aika kiva - piristää mukavasti orastavaa syksyä. Huoh. Mä tarviin VAIMON!

Vai mitenkä se nyt menikään?

Kyllä mua välillä viedää ihan kybällä. Yritä sit näille kersoille opettaa taloudenhoitoa kun ne vetää parempaa bisnestä ku sää ite..

Kira ja Telma otti tänään ruokakauppareissulle omat ruhtinaalliset rahavaransa mukaan ja tarkoituksena oli ostaa niillä jotain lelua. Yhteensähän niillä sitä rahua oli about 1,85€, joten mitään suurta ja ihmeellistä ei niillä varoilla olisi edes saanut.

Noh, Seppälässä ne bongas sellaset 3,95 euroa maksavat Hello Kitty saippuat ja aattelin, että menkööt tän kerran ja lupasin maksaa niitten saippuat, jotta saavat vielä Tiimarista katsottua itselleen jotain niillä omilla rahoilla. Tietty sit piti Unnallekin ostaa saippua ja Kirakin vielä omansa vaihtoi euron kalliimpaan - joten rahaa saippuoihin meni multa 12,85€.

Sit suunnattiin Tiimariin ja eihän sieltä sit meinannu mitään löytyä... lupasin sit vähän heltyä ja annoin niiden ostaa euron maksavat puusydämet ja lupasin kustantaa sen uupuvan 0,15€. Alkoi olla jo vähän nälkä ja ruokaostokset vielä ostamatta, joten aikaa säästääkseni ilmoitin, että maksan mun rahoilla kaikki ostokset ja otan tyttöjen rahat sitten kaupan ulkopuolella itselleni.
Nooh, päästin kaupasta ulos ja Kira rupes itkua tihraamaan naama nykeröllä, että eikö hän saanutkaan maksaa ite? Hyph. Selitin siinä sitten, että oli vähän kiirus ja hoppu joten maksoin kaikki kerralla ja että hän voi nyt antaa rahansa mulle. HAH! Sehän rupes miltei huutamaan mulle et "ei toisen rahoja voi kukaan ottaa!! Nää on hammaskeijun antamat rahat ja et sä voi ottaa niitä noin vaan!! Ei toinen voi ottaa toisen rahoja!!!" Huoh. Siinä vaiheessa teki mieli etsiä joku tukeva betonipylväs ja lyödä päätä siihen. Siis omaani :)

Suunnaten ruokakauppaan yritin selittää, että jos et anna rahoja et saa myöskään sydäntä jne... Mutta mökötys vaan jatkui ja lopulta Kira itse ehdotti, että jos hän ja Telma antaa mulle kaikki rahansa niin saavatko he kaupasta jotkut pienet karkit? Okei, siinä vaiheessa olin jo aika väskä ja nälkänen, joten suostuin siihen ihan vaan jotta saan ryhmän rauhalliseksi.

Mutta siis kuka nyt vedättääkään ja ketä? Mä oon ihan ulalla. Sillä nyt tää "tyttöjen omalla rahalla osto" tuli kustantamaan mulle aikapaljon!!!
Saippuat 12,85€ + sydämet 2€ + karkit 3€ eli yhteensä: 17,85€, josta tytöt itse maksoi 1,85€ eli mun osuudeksi jäi 16€!!! Ei hitto, halvemmalla olisin päässyt ku tyttöjen rahat ois jätetty kotiin ja oltais ostettu vaan ne karkit!!!

Yks sisään, toinen ulos

Meijän elukat on käyttäytyny tänään ihan omituisesti. Ensinnäkin Kippe yritti paeta terraariostaan. Mä en ymmärrä miten se oli ylipäänsä päässy kiipeämään koppinsa päälle, mutta siellä se seistä nökötti ja yritti kovasti kurkotella terrasta pihalle.. tietty kansi oli päällä, joten nouhätä.

Oiskohan sil raukal sit nälkä vaa ollu?
No anytsay, lopulta se kääns kelkkansa ja tuli alas.. heh, kierteellä ja rytinällä. Mut alas tuli :)





Niin ja Kipen hassuttelujen lisäks me on saatu nauttia Kissun arvokkasta seurasta!! Koko kesänä ei oo kattia näkyny himassa. Tai kävi se tossa kerran kesällä vähän piipahtamassa ja häipy takas reissulleen. Niin ja Jeppe on kyl sitä tuol kylil nähny - mut kotiin asti ei oo neitokainen vaivautunu. Tänään se on sit koko päivän palloillu täs pihalla ja tuli jopa muutamaks tunniks sisälle asti!
On se kyl PIÄNI! Kaikki pitkä talvikarva on pudonnu (häntää lukuunottamatta) ja se on kropaltaan ku joku pentukissa. Miten ihmeessä se ees pärjää tuol maailmalla?!

Noh, nähtävästi pärjää kun ei kotiolot kelpaa. Ja kun niin harvoin täällä käy, niin siitähän se riemu sit synty ku Lulu ja kolme pikkuneitii ryntäili perässä ku mielipuolet. Unnakin unohti hetkeks olevansa mykkä ja puhui kissaa. Juu-u!! Se sano ihan selvästi "miau!" :) Ja nauraa röhötti into piukeena ja repi korvista karvaa ja silitteli ja taputteli ja nauraa röhötti lisää. Kunnes Kissu veti zorrot... Siihen loppu Unnan kiinnostus :) Niin ja se riitti myös Kissulle ja lopulta se paineli takas yönhämärään pihalle...

Mihin tämä maailma on menossa?

Mistä ihmeestä nää lapset oikeen näitä leikkejään keksii?? Pitäisköhän hiljalleen alkaa huolestuun..
Juu, kyl mä tiedän, et maailma muuttuu ja sitä myöten myös leikit - mut eiks nää tälläset sm-sydeemit oo jo vähän liikaa 4- ja 5-vuotiaille!?!







Lulu sentään osaa käyttäytyy niinko kunnon koiran kuuluu. Ostettiin koirankoulutus-dvd ja se kiltisti katsoi koko leffan!
Nyt vaan jännityksellä ootellaan, et mitä se siitä oppi...

Rahalla saa ja hevosella pääsee!!

Päästiin kun päästiinkin sunnuntaina Lukan 1-v synttäreille. Tietty oltiin ensimmäisinä vieraista paikalla kun sitä sinne menoa tehtiin jo 24 tuntia etukäteen...
Luka on siis Unnan tuleva aviomies ja siitä syystä veinkin Lukalle tollasen "anoppi suosittelee"-pipon. Juuh, se ehkä käsitti sen vähän väärin ja kuvitteli sen olevan jotenki niinko imarteleva teksti. Mut ehei.. anoppi suosittelee jätkää vähän parantamaan tapojaan!!! Ruokailutavat oli ihan yhtä alkeelliset kun sillon talvella ABCilla... luulis että jotain olis oppinu täs puolessa vuodessa, mut ehei. Jätkä kahmi kakkua kaksin käsin synttärihattu vinosti päässä heiluen ja lopulta se oli yltäpäältä kakussa ja drinksuissa. Ja voitte arvata, että Unnaa hävetti...
Lisäks Luka oli paljon kiinnostuneempi niistä vaaleanpunaisista ilmapalloista ja pojista - ja Unna sai kehittää ihan omia juttuja. Ihan vasta loppupeleissa Luka anto vähän huomioo Unnalle ja sillonkin vaan halus ottaa siltä tutin suusta. Hyph! Tästä tullaan vielä keskustelemaan ennen häitä!

Meitin talo sai uuden ilmeen kun rännimiehet kävi rykäseen siihen tänään uudet rännit ja systeemit! Tuli kummasti ryhtiä lisää. Vielä kun katto maalataan ni avot! On kumma jos ei kellee kelpoo...

Niin ja tänään meillä oli hammaslääkäri kertaa kolme. Eli aamusella mä kävin korjauttamassa yhden hampaani... ja en tiedä iskikö piheys vai joku hetkellinen mielenhäiriö, mutta päätin olla ottamatta puudutusta. Kyllähän se aika stanasti vihlo kun porasivat - mutta meni kaiken tän jo olemassa olevan ahistuksen piikkiin. Tunsin ainakin hetken olevani läsnä *reps*
Mun lääkärikäynnin päälle olikin sit Kiran ja Telman vuositarkastukset ja kummallakin reikiä nolla! Good girls!

Enkä tiedä kumpi liikkuu, maailma vai mä?

Jouh. Näin pitkään meni, ennen ku munkin sähköpostiosoite joutu pahasti spämmihyökkäyksen kohteeksi. Huoh. Tähän asti oon saanu handlattua roskapostin ihan vaan päivittäisellä pikku deletoinnilla, kun viestejä on tullut about 10 päivässä. Mut aamushokki oli aikasmoinen kun saapuviin rupes ropiseen viestejä SATOJA!! Ja tän hetkinen tilanne on 1439 uutta viestiä. Huoh.
On aika rankkaa oikeesti repiä sieltä välistä ne hikiset 1-3 "oikeaa" viestiä mitä mulle päivittäin spostiin tulee :)

Spämmiposti tais sekoittaa spostin lisäks mun oman pollankin. Sillä olin ihan täysillä tänään menossa Stalkkerin pojan syntymäpäiville tyttöjen kanssa, mut aikataulu sit jotenkin tuolla kaupoilla pyöriessä kosahti tosi pahasti ja pistin viestii Tanelle, et ei ehitäkkään ihan kahdeksi.. Juu ja Tane vastas, et synttärit on sit vasta huomenna. Täh?! Mä olisin voinu pistää pääni pantiks, et ne on lauantaina!! Varpisti!! Kunnes tarkistin kutsusta... juuh, sunnuntaina :) Ihan hyvä niin, sillä meil ois tullu ihan sika kiirus ja sit saatiinkin yhtäkkiä 24h lisäaikaa! jehs!
Mielessäni kyllä leikin ajatuksella, että ENTÄ JOS en olisikaan laittanut sitä viestiä ja oltais vaan päräytetty kahdelta mestoille *reps* Sitä oltais saatu nauraa vielä luumusopan äärellä vanhainkodissakin...

Tää tämmönen sekoilu ei oo yhtään mun tapaista. Ei oo. Oikeesti! Mä tiedän et te luulette et on.. mut ei oo! Mä oon aina ollu tarkka aikatauluista ja kalenterissa menot ollu vimosen päälle rustattuna ja aina ajoissa hyvin suunnitellusti paikalla. Tän kaiken lisäks mä oon vielä huolehtinu kaikkien muidenkin menoista, esim. Teron työvuorot on ollu mulla paremmin tiedossa kun sillä itellään. Sen lisäks mulla on aina ollu hallussa kaikkien esineiden sijainnit. Mut nykyään mä oon ihan tuuliajolla ja poissa kartalta ja tää tilanne hämmentää mua itteeni ihan hirveesti. Hitto ku edes omia vähäisiä menoja saa hallittua, ni saati sitten muitten!
Yleisin vastaus lie mulla nykyään "mä en tiedä..." tai sit et "se voi olla tuolla, tai tuolla tai tuolla... ihan mis vaan..."
Nyttenkin mulla on kalenteriin ensi tiistain kohdalle laitettu merkintä "Jeppe" ja mulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä se tarkoittaa?! Enkä mä sitä niin oo miettinytkään, mutta Jeppe ite kysy multa et mikä toi on? Jaa-a, ei äiti kaikkee voi tietää :) ota selvää, elämä opettaa..

Mä en kestä tätä kaaosta ja mä haluun taas kartalle oman elämäni herraksi!!!!

Jumissa. Hjälp!

Sadepäivä, ah mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitn. Kellonaikakin hämärtyy ja sitä on ihan ihmeissään, et onk tiuku jo noin pal.. mihin ne tunnit kuluu kun mitään ei kuitenkaan oo tehnyt? Tai siis oonhan mä tilannu pizzat ja pessy koneellisen pyykkiä. Hurjaa. Tällästäkö se elämä aina talvisin on? Silmiä painaa kun väskättää tai taitaa olla vaan hapenpuutetta.

Nyt tarviis sellasta vahvaa rutistusta. Hih, sellasta samanlaista minkä serkkupoika oli antanu mein faijalle. Kylkiluuhan sillä oli ruksahtanu poikki. Liekkö nuo pohjoisen poijat vahvempia tai sit faijalla luut rapistunu iän myötä. Maitoo maitoo! Huutaa Kikka, jonka kuva komeilee tietosanakirjassa "osteoporoosi"-sanan kohdalla. Ikinä en oo maitoa juonu ja sen kyllä huomaa.
Kylkiluut ne oli muuten murtunu systerilläkin! Tarttuva tauti :) Taitaa olla meijän suvun ainoa prätkähiiri? ...jarrut pohjaan ja maaaaaahaaaaan. Ruks-raks!

Talo on yhä myynnissä ja tuskastuttaa tämä tällainen hitaus. Mä oon tottunu tekeen asioita nopeella aikataululla ja tuntuu, et elämä on täysin pysähtynyt näitä talokauppoja odotellessa. Grrrr. Mä mitää ikinä oo viikkoja - saati sitten kuukausia tottunu junnaileen. Okei, paitsi Jesperiä ja Kiraa on tehty vähän hitaammilla kaavoilla ja tuskasta se oli sillonkin. Mutta anytsay. Ei jaksais varttoo. Tiedän, että keskimääräiset myyntiajat on 60-80 päivää ja meijän talo on ollu vasta hikiseen 40 päivää myynnissä. Mutta silti! Jesper aloittaa sit 6. luokkansa maanantaina täällä R-mäellä ja jatkaa sitä sitten jossain. Minne lie tuuli meijät sitten heittellöökään?
Talon eteenkin on tehty asioita aina vaan lisää. Nyt on katto pesty ja maalaus tilattu. Ja uudet rännit ja sydeemit tuloo parin viikon sisään. Paljoo enempi ei pysty tekeen. Tai pystyis, muttei taida olla varaa :)

Jesperkin teki ensimmäistä kertaa elämässään oikeata työtä! Oli meinaa Pertunmaalla parina päivänä keräämässä vattuja. Kotiin tultua totesi, että tyttöjen hoitaminen tuntuu tosi helpolta työltä nyt kun on kokeillut tota vattujen keräämistä. Heh, miks se silti valittaa jos siltä pyytää vähän apuja??

Tällä viikolla oli muuten Kiran ja Unnan vuosilääkärintarkastuksetkin. Kirjoittaisin jotain niistä jos saisin lääkärin käsialasta jotn selvää :) Tai no, sen verran osaan mainita, että Unnalla oli painoa 10,5kg ja pituutta 79cm ja että sillä kuului vieläkin sydämessä se pieni sivuääni. Mutta sitä sitten vaan tarkkaillaan taas ens kerralla. Meitin pikku mykkäressukka. Ostettiin sille lohdutukseks oma valkoinen poni -------------------------->


Plaa. Plaa. Plaa. Tää ei nyt irtoo ollenkaaaa. Plaa.

Kauhua kellarissa

Tänään kattomaalarit tuli painepesurilla pesemään meijän talon kattoa ja käyttivät vesilähteenään meitin talon ulkoseinässä sijaitsevaa hanaa. Kyseinen hana on ollu aika vähäisellä käytöllä täs parin vuoden aikana ja ehkä ihan hyvä niin, sillä tänään meille selvis taas uusia judduja tästä talosta.
Äijät siis oli pesuhommissa ja mä menin kellariin pesemään pyykkiä. Rekisteröin heti pienen vesilätäkön kellarin lattialla, mut kelasin Teron käyneen suihkussa tms... Kunnes Terokin tuli kellariin ja hämmästeli lätäkköä. Ensin kuulusteltiin lapset - että onko jollain kaatunut vesilasi tai vastaavaa siihen? Mutta eih, syyllistä ei löytynyt. TO-della outoa... Juuh, jonkun mielestä tälläinen lätäköiden kyttääminen on outoa, mutta pankin omistamassa omakotitalossa sitä on väkisinkin joka pikku hässäkästä varpaillaan :)
Pyyhin lätäkön ja totesin, ettei vesi ollut ainakaan noussut lattian läpi ja tarkistin vielä katonkin joka oli kuiva. Ehkä siihen vaan oli sitten jotain kaatunut... lattia oli nyt ainakin kuiva. Vai oliko? Ehei, uusi lätäkkö ilmestyi välttömästi. Mitä viddua täällä tapahtuu? Ja heti kauheat kauhukuvat vesivahingosta ja koko kellarin purkamisesta ja kuivattamisesta. Ääk!
Ryhdyin seuraamaan vesivanaa lattialaatoitusta pitkin ja se vei kellarin seinustalle. Juuh, juuri sinne seinälle missä on se juuri maalareiden käytössä oleva hana. Ei helvetti! Lattian lisäksi koko seinä pitää purkaa?!? Jatkoin kädet täristen vesivanan seuraamista ja vana nousi pitkin seinää... kunnes sormeni koskettivat miltei katonrajassa sijaitsevaa ohutta puulistaa. Häh? Mikäs se tämä on? Niin blondi en mäkään ole, ettenkö olisi hiffannut listojen selvästi kehystävän jotain ja hieman nykäisin listan reunaa ja koko kehystetty luukku lähti irti. Ja samantien selvisi syy "vesivahingolle". Putken vuotokohdan alle asetettu oliivipurkki oli vain päässyt pahasti täyttymään ja pursusi yliäyräiden. Huh. Ei siis vesivahinkoa :)

Just sellasina päivinä

Tyhjä pää. Välillä on päiviä, ettei meinaa juttua irrota, ei sitten millään vaiks kuin yrittää. Olo on kun kuiviin väännetyllä, nurkkaaan tarpeettomana heitetyllä, reikäsellä vanhalla likasella ja haisevalla tiskirätillä. Ketä kiinnostaa, ku ei mua itteenikään. Mikään.

Ja just sillon ku sä vaan haluisit et kaikki olis paremmin, tulis ees yks hyvä uutinen tai tapahtuis ees jotain kivaa... ni eih. Pelkkää paskaa sataa niskaan vaan joka tuutista. Just sellasina päivinä postinjakaja kantaa kottikärryllisen laskuja postilaatikkoon. Just sellasina päivinä sulle tulee riitaa jonkun kanssa ihan pikkuisesta turhanpäiväsestä asiasta ja just sellasena päivänä tulee sanottua paljon asioita joita ei muina päivinä sanois. Just sellasina päivinä raha, jonka piti tulla tilille ei tuukkaan tai automaatti nielasee sun ainoan pankkikorttis. Just sellasina päivinä lapset on ylikiukkuisia ja kompastuu ulkona aivan liian monta kertaa. Eikä sulla oo just sellasina päivinä laastaria mukana. Just sellasina päivinä sä et uskalla vastata puhelimeen ja tietenkin jos vastaat ni sieltä tulee huonoja uutisia. Just sellasina päivinä joku on kuollut tai vähintäänkin sairastunut vakavasti. Ja just sellasina päivinä joku odottaa sun puhelua tai just sellasina päivinä joku kaipaa sun lohdutusta, mutta sä et voi. Ei pysty. Just sellasina päivinä sulla on kauhea kasa asioita joita pitäis hoitaa, mutta just sellasina päivinä niiden hoitaminen tuntuu aivan liian raskaalta ja mahdottomalta. Just sellasina päivinä sä et saa edes soitettua faijalles takas vaikka lupasitkin... Ei pysty. Sitä suojelee itseään kaikelta lisätuskalta ja odottaa vaan sitä auringonpaistetta joka jossain vaihessa kyllä loistaa sunkin risukasaan. Just sellasina päivinä ruoka ei maistu ja ahdistus painaa rintakehää ja ylävatsaa koko päivän. Vapisuttaa. Oksettaa. Just sellasina päivinä ei löydä mistään mitään positiivista - vaikka se on ainut mitä just sellasena päivänä haluaisi. Edes yhden pienen onnenmurusen. Mutta eih, niitä ei tuu just sellasina päivinä.

Sä nukut yön yli ja seuraava päivä tuntuu heti aamusta aivan erilaiselta. Sä hymyilet hampaita pestessä peilikuvalles ja tanssahtelet jääkaapille. Sieltä täältä tulee pieniä onnistumisen tunteita ja pieniä tai joskus jopa suuria onnenmurusia. Kaikki tuntuu taas olemisen arvoiselta ja hiljalleen sä alat taas uskoa itsees ja siihen että kaikki menee hyvin. Mä pärjään! Ahdistus ja tuska ei tukahduttanutkaan mua - MÄ ELÄN!

Okei, mut sille faijalle pitäis varmaan soittaa... Jos vaikka huomenna ei ois sellanen päivä :)

Pittulettuu taitille!

JUHLAPÄIVÄ! Telma oppi sanomaan K-kirjaimen! Upeeta, mahtavaa!!!
Vähän kyllä ikävä tulee pikkuräikköstä... mutta niin ne kasvaa :) Onneksi se ei vielä osaa käyttää sitä kirjainta ihan joka sanassa, niin ei ole niin järjetön shokki kun yhtäkkiä sen puheesta saakin selvää :)
Jopa Terolla meinas tulla kyynel silmään, kun soitettiin sille töihin ja Telma täräytti "KOO" luuriin. Niin siis melkein - jos sillä olis kyynelkanavat... :P

Vaadin tämän päivän kansalliseksi liputuspäiväksi! Pittulettuu taitille!

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen...

Terveisiä serkuilta!!
Joo, mä tiedän tooosi huono ja vanha vitsi :) Mut faktaa on se, et eilen käväsin lasten kanssa Korkeasaaressa ja nähtiin paviaanitkin. Meni kyllä hetken aikaa, ennen kun Unna tajus et siel paviaanilinnassa on muitakin kun yks pulu.. Kyllä se ne paviaanit hokas ku yks niistä innostu tuleen ihan tohon lasin taakse. Huh! Ja olisitte kuullut kuin aikuiset ympärillä repes nauramaan kun Kira isoooon ääneen nauroi ja huusi "oliks toi sen selässä?!?" Juuh. Ne teki "sitä". Onneks ei kuitenkaan ihan tossa lasin edessä :D

Ja huomaa, että meidän lapset on kasvaneet viime vuodet "maalla" kun junassa lasten leikkinurkassa remuavia somaleita Jesper kutsui lahjakkaasti mustalaisiksi. Täytyy varmaan kävästä kasvatusretkillä pk-seudulla useamminkin ennen kun muutetaan sinne kokonaan. Saa reppana turpiinsa muuten heti ekana koulupäivänä :)
Paluumatkalla remusivat sitten ihan perus suomijuntti adhd-kakarat. Huoh. Mistä niitä urpoja oikeen sikiää... Pennut huusi, räyhäs, remus, juoksi ja kiljui ihan kun ei ois viikkoihin saanut leikkiä. Yhdellä meinas housutkin tippua jalasta kun meno oli niin kovaa. Ja vanhemmat rauhallisella äänellä omilta istumapaikoiltaan välillä vähän komensi "olkaas vähän rauhallisemmin..." ja pennut jatkoi samaan malliin. Huoh. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten riehuvat kakarat!

Ja jottei reissu olisi ollut täysin täydellisen mukavan ihana, niin tietenkin juuri ennen kotiinlähtöä Telma huomasi laukkunsa kadonneen. Oltiin jo lauttarannassa ja lautan lähtöön olisi ollut enää muutama minuutti - mutta laukku oli todennäköisesti unohtunut karhulinnan leikkipuistoon. Eli aivan toiselle puolelle saarta. Onneksi pojat kipitti sitä sieltä hakemaan ja sieltä se löytyikin! Jopa rahat (n. 10e) oli tallella, mutta mikä Telmasta oli harmillista, niin purkat oli varastettu :) Rahoista viis, mut hyvät jenkit hävis! Damn!

Niin ja kuka hei mitn aurinkorasvoi suomes käyttää? Häh? Yöllä ei sit nukuttu selälteen ku hartiat oli nii tulessa. Pah - yks välipäivä ja huomenna taas arskaa lisää :D