Kuka tuli? Onkx siel ketää?

Tiedoitusvälineet taukomatta varoittaa teinejä ja lapsia internetin vaaroista ja sen väärinkäytöistä ja saa kaiken kuulostamaan siltä, että ennen kaikki ois ollu niinko paremmin. Että ennen lapset oli jotenkin niinko turvassa, kun niitä ei päästy ahdistelemaan ja häiriköimään netin ja varsinkaan sen tarjoamien tsättipalstojen kautta. Siis niinko mun lapsuus ja nuoruus ois ollu jotenkin niinko turvallisempi kun nykyajan nuorten? Pah sanon mä!

Siis kyllähän mekin omalla tavallamme tsättäiltiin!! Kuka muistaa vielä ne ihanat "nolla-viis-ysi" tai "nolla-seiska-ysi"-linjat :) Aina kun vanhemmat häipy himasta, ni luuri käteen ja veivaamaan: 0-5-9 ja huutamaan luuriin: "onk siel ketään?"... "kuka tuli?"
Siis ihan kipeetä!!! :) Sanoisin, että IHQ ;) Eikä noita puheluita päässy kukaan vanhemmista jäljittämään jälkeenpäin selainhistorian kautta tai jonkun vakoiluohjelman avulla. Ehei! Eikä kukaan vanhemmista siis tiennyt, että kun sanottiin menevämme "Tiinalle" niin oikeasti juostiin jonnekin lekarin nurkalle odottamaan joittenkin tuntemattomien Keravalaisten sällien kyytiä - tai siis, mistä me edes tiedettiin, et onko ne sällejä ja onk ne Keravalta?! Ihan samallalailla siellä 059:ssä pystyi alkuperänsä huijaamaan kun nykyään tsätissä pystyy... eikä kukaan päässyt jälkeenpäin tutkimaan mun sähköpostia tai irc-galleriaprofiilia. Päiväkirja lie ainut, mutta kuka sellastakaan olis ehtinyt kirjoittaa. Teinikalenteriin pikaiset merkinnät välitunnilla - eikä niitä merkintöjä kyennyt itekään tulkitsemaan... Hih, teinihepreaa :) Nykyäänhän ne teinisanastot löytyy ihan vaan googlettamalla netistä! WTF?!

Niin ja kyllähän niitä aikuisia ahdistelijoita löytyi silloinkin. Ne ei vaan hyökänneet netin kautta vaan joko puhelimella tai suoraan pusikosta kimppuun. Meille ainakin soitteli säännöllisesti joku äijä joka yritti udella tissiliivien kokoa ja kaikkea muuta teinitytölle noloa. Enkä mä niistä puheluista uskaltanu kertoa vanhemmille. Niin, eikä jäänyt sen luuripuhelimen muistiin "vastatut puhelut", että olis voinut perään soitella tai tutkia soittajan alkuperää. Ja siihen aikaan kun kuului vastata joka puheluun, eikä niin kuin tänäpäivänä - että vastataan jos tunnetaan :)

Siihen aikaan notkuttiin myös paljon ulkona, kun ei voinut kavereita tavata virtuaalisesti. Ja tietty ne reissut monesti venyi puolille öin, kun ei vanhemmat voinu kännykälläkään patistella kotio aiemmin. Kerran muistan jonkun äijän hypänneen pusikosta huppu päässä ja housut kintussa suoraan eteeni kun viimeisellä bussilla mistälieleffasta palasin... Kyllä olis ollu mukavampi törmätä siihen kikkeliin ihan vaan tsättipalstalla turvallisesti kotona :)

Kyllä oli asiat toisin - silloin kun minä olin nuori...