Tyhjä pää. Välillä on päiviä, ettei meinaa juttua irrota, ei sitten millään vaiks kuin yrittää. Olo on kun kuiviin väännetyllä, nurkkaaan tarpeettomana heitetyllä, reikäsellä vanhalla likasella ja haisevalla tiskirätillä. Ketä kiinnostaa, ku ei mua itteenikään. Mikään.
Ja just sillon ku sä vaan haluisit et kaikki olis paremmin, tulis ees yks hyvä uutinen tai tapahtuis ees jotain kivaa... ni eih. Pelkkää paskaa sataa niskaan vaan joka tuutista. Just sellasina päivinä postinjakaja kantaa kottikärryllisen laskuja postilaatikkoon. Just sellasina päivinä sulle tulee riitaa jonkun kanssa ihan pikkuisesta turhanpäiväsestä asiasta ja just sellasena päivänä tulee sanottua paljon asioita joita ei muina päivinä sanois. Just sellasina päivinä raha, jonka piti tulla tilille ei tuukkaan tai automaatti nielasee sun ainoan pankkikorttis. Just sellasina päivinä lapset on ylikiukkuisia ja kompastuu ulkona aivan liian monta kertaa. Eikä sulla oo just sellasina päivinä laastaria mukana. Just sellasina päivinä sä et uskalla vastata puhelimeen ja tietenkin jos vastaat ni sieltä tulee huonoja uutisia. Just sellasina päivinä joku on kuollut tai vähintäänkin sairastunut vakavasti. Ja just sellasina päivinä joku odottaa sun puhelua tai just sellasina päivinä joku kaipaa sun lohdutusta, mutta sä et voi. Ei pysty. Just sellasina päivinä sulla on kauhea kasa asioita joita pitäis hoitaa, mutta just sellasina päivinä niiden hoitaminen tuntuu aivan liian raskaalta ja mahdottomalta. Just sellasina päivinä sä et saa edes soitettua faijalles takas vaikka lupasitkin... Ei pysty. Sitä suojelee itseään kaikelta lisätuskalta ja odottaa vaan sitä auringonpaistetta joka jossain vaihessa kyllä loistaa sunkin risukasaan. Just sellasina päivinä ruoka ei maistu ja ahdistus painaa rintakehää ja ylävatsaa koko päivän. Vapisuttaa. Oksettaa. Just sellasina päivinä ei löydä mistään mitään positiivista - vaikka se on ainut mitä just sellasena päivänä haluaisi. Edes yhden pienen onnenmurusen. Mutta eih, niitä ei tuu just sellasina päivinä.
Sä nukut yön yli ja seuraava päivä tuntuu heti aamusta aivan erilaiselta. Sä hymyilet hampaita pestessä peilikuvalles ja tanssahtelet jääkaapille. Sieltä täältä tulee pieniä onnistumisen tunteita ja pieniä tai joskus jopa suuria onnenmurusia. Kaikki tuntuu taas olemisen arvoiselta ja hiljalleen sä alat taas uskoa itsees ja siihen että kaikki menee hyvin. Mä pärjään! Ahdistus ja tuska ei tukahduttanutkaan mua - MÄ ELÄN!
Okei, mut sille faijalle pitäis varmaan soittaa... Jos vaikka huomenna ei ois sellanen päivä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niin tuttua. Just sellasia päiviä on ollut viime kuukausina niin monta mullakin... Mut onneks välillä tulee sellasiakin päiviä kuin eilinen, jollon posti toi kaksi laskua: toinen kertoi että maksettavaa on 0 euroa ja toinen että palautetaan liikaa maksettua vakuutusta muutama kymppi :) Ja putkimies tulee paikalle ja saa isoimman urakan valmiiksi. Ja yhtäkkiä ei olekaan niin toivoton olo enää.
Lähetä kommentti