Kira on laskenut jo varmaan kuukauden verran öitä tuohon keikkaan ja vihdoinkin se koitti! Ja oli kyllä kaiken tuon odotuksen arvoinen!Hieman jännitti, että kuinka Kira jaksaa koko show'n katsoa ja kuunnella, mutta EI MITN ONGLM! Tyttö istui kuin naulittu penkissä, eikä kysynyt kertaakaan millon tää loppuu tai, että koska lähdetään...
Ja minä.. heh, yleensä vaadin päästä mahd lähelle lavan reunaa ja pakko joraa, hyppiä, pomppia - ihan mitä vaan kunhan ei tarvii paikallaan jököttää. Mutta tälläkertaa meillä oli niiiiin hyvät istumapaikat, että naureskellen katselin niitä teiniturveloita jotka oli itsensä sinne lavan eteen väkisin tunkeneet. Okei, eihän siinä penkissä istuessa paljoa kehtaa jorailla - mutta ihan riittäviin kuitenkin! Tais Kira muutamaan otteeseen vähän ottaa mua kädestä kiinni ja vetää mun käden ylhäältä alas.. heh, häpesi kun äitee rupes liikaa heiluu :)
Eka aattelin ihan pokkana viedä kameran laukussani, kun kelasin ettei ne jaksa niiden teinien ratsaamisessa paljoa kiinnittää kehenkään marttaan joka kersan kanssa tulee paikalle - mutta viime metreillä päätin laukun sijaan tunkea kameran HOUSUIHINI :) Heh, sen verran löytyi ylimääräistä tilaa liianpienien farkkujeni vyötäröstä, että sain kameran sinne tungettua. Ja hyvä niin... sillä sälli ovella halusi tutkia veskani perinpohjin ja vielä tutkimuksen jälkeen varmisti, ettei meillä ole juomia mukana? Hoh, haloo!!! Okei sisällä sitten ymmärsin, miksi nimenomaan äiteihin niin huomio kiinnitetään - sillä yks martta hyvässä tuiskeessa siinä Kiraa kehuskeli ja kertoi kuin hänen tyttärensä kulki kanssa pienestä pitäen mukana keikoilla oluttelttoja myöten. Huoh. Tää martta tais kesken keikankin käydä olusella - enää ei noin 15-v tytär kyllä sille reissulle lähtenyt mukaan.
Mutta ihan äärettömän ihqu keikka! Sopivasti energiaa ja sopivasti slovareita. Oli tanssityttöi ja poikii ja videoo ja kiva pinkki rumpusetti. Ja Avril oli ihana :) Ekat pari biisiä Kira katsoi rauhassa paikallaan istuen. Lopulta kysyi koska voi heiluttaa lippuaan (joka oltiin sille ostettu). Kerroin, että voi heiluttaa ihan koska haluaa - ja niinhän se lippu sitten heilui JOKA BIISIN ajan loppuun asti :) Ja ihan tuli tippa mulle linssiin, kun huomasin ekan slovarin aikana Kiran huojuvan mun kanssa samaan tahtiin. Snöf - herkkä äiti-tytärhetki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti