Kyllähän me aikuiset kestetään vaikka mitä ja osataan järjellä ajatella. Mutta miten lapsi käsittelee pienenpienessä päässään kaiken sen surun mitä elämä eteen tuo? Niin nuori ja joutunut kokemaan jo noin paljon kuolemaa pienen elämänsä aikana. Molemmilla, niin isällä kuin papallakin kun olisi varmasti ollut vielä paljon annettavaa. Mutta nyt enää muistot heistä kantaa elämässä eteenpäin... Onneksi Jesper on kuitenkin jo sen verran vanha, että muistaa molemmat hyvin ja on saanut kokea molempien kanssa hyviä hetkiä.
Jos ei Jaakko kylmää kiveä viskonut, niin ainakin meidän pihalle lensi iso kasa kiveä. Tero tilasi lava-autollisen (noin triljoona kuutiota) mitälie kivisoraa meidän pihaa varten ja sitä lapioidessa kului sitten loppupäivä. Tai siis koko päivä. Kroppa huutaa hoosiannaa ja saas nähdä nouseeko huomenna enää lapio edes maasta ylös!! Kasasta olisi vielä ainakin puolet levittämättä...
Lapsetkin oli kovasti intoa täynnä menossa hiekkahommiin, mutta taisi loppupeleissä Unna olla kaikkein ahkerin työmies :)
Ja kylläpäs nauratti kun mtv3:n nettisivuilta luin kuinka Johanna Tukiainen potee vauvakuumetta ja haluaisi pukeutua lapsensa kanssa yhtäläisiin asuihin... No, meidän lasten pukeutuminen muistuttaa enemmänkin Pasi-enon tyyliä eriparikenkineen :D :D *reps*
Sitäpaitsi, kuten tosta varjokuvastani näkee - niin nälkää näkee ku hommii paiskoo. TUOKAA RUOKAA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti