Kyl mää tierän mitä te täältä haette. Sinäänsä aika yllättävää - koska mä oon aina luullu, et toi huumoripuoli ois niinko mun juddu... mut eih! Heti kun annoin vähän draamaa, ni avot! Tääl käy kovempi sutina ku seiskan verkkosivuilla :)
Joo-o. Kyl mää ymmärrän. Onhan tää vähän niinku Aitolehden hää/ero/hää-hässäkkä. Tai Matin ja Mervin suhdesotkut. Ainii, paitsi et eihän me olla malleja tai mäkihyppääjiä, eikä edes makkarakeisareita. Nii ja eihän täs oo ollu niin pal käänteitä tilanteissa. Siis et yhtenä päivänä oltais ja toisena taas ei ja sit oltais taas. Huoh. Ei jaksais. Mä en oikeen handlaa noita huopaa-soutaa juttuja. Tällasis asioissa mä yleensä pidän aika pitkälle kantani. Tarkoitan, että en lähde sitä helposti kääntämään toiseen suuntaan jos olen jo asennoitunut meneväni toiseen suuntaan. Ehkä suunta joskus kääntyy - mutta nyt mennään kyllä tähän suuntaan. Eli talo on yhä myynnissä ja kaks hakusessa.
Eli mitään seiskan tasoisia juoruja ei ole tulossa. Vaikka voisinhan mä kertoa teille vaiks mitä ja haukkua ja morkata vaiks mitä. Tai vaikka tunnustaakkin. Itkeä ja nauraa. Mut kyl mä taidan kuitenkin jättää yksityiskohdat kertomatta. Varsinkaan kun mitään sen suurempaa salaisuutta ei ole olemassakaan. On vain kaksi ihmistä, joiden polut ei täysin kohtaa. Ja näiden kahden ihmisen tunteet ja ajatukset, jotka ei ole samalla tasolla. Ja paljon tunteita, jotka jää tuntematta. Sekä tekoja, jotka jää tekemättä.
Ja sitäpaitsi, jotain privaakin pitää olla - eihän mulle edes makseta tästä!!!! (hymmm... siin olis kyl bisnesideaa... taisin juuri keksiä maksullisen julkkisblogin :P)
Kiitos kaikille jotka ootte niin privana kuin julkisestikin tukeneet ja tsempanneet <3 Vaik vähän sitä kivitystä ehdin jo pelätäkin...
Loppuun vielä Nykäsen Matin sanoin:
Ärrän ikkunaa mun lööppi koristaa.
Tutut kasvot sieltä mua tuijottaa.
Ihmisillä hauskaa on, ne nauraa saa.
Paha poika heitä jälleen hauskuttaa.
Myönnän etten ole puhdas pulmunen.
Mut' oonko silti joka lööpin arvoinen?
Tää on mun elämää, kestä aina ei pää,
Kun satusedät sepittää.
Tää on mun elämää, kestä aina ei pää,
Kun karut lööpit kepittää
Tätä miestä ja tätä elämää!
Tutut kasvot sieltä mua tuijottaa.
Ihmisillä hauskaa on, ne nauraa saa.
Paha poika heitä jälleen hauskuttaa.
Myönnän etten ole puhdas pulmunen.
Mut' oonko silti joka lööpin arvoinen?
Tää on mun elämää, kestä aina ei pää,
Kun satusedät sepittää.
Tää on mun elämää, kestä aina ei pää,
Kun karut lööpit kepittää
Tätä miestä ja tätä elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti