Sitten kun...

Ikinä ennen ei oo kesä valunu käsistä kuin kuiva hiekka sormien välistä. Enkä ees oo tajunnu ajan kuluvan näin nopeesti. Päinvastoin, musta tuntuu et aika ois seisahtunu täysin. Kauhee kiire ja halu ois päästä eteenpäin, mutta eih. Mä oon jumissa lauseeseen "sitten kun..."

Hassua on se, että talvella mä kelasin, jotta tästä kesästä nautin täysillä! Mietin, etten tiedä koska töihinpaluu on ajankohtanen ja varulta vedän tän kesän täysillä siitä nauttien.
Vittu mettään män ja pahasti! Mä otin jo kesän alussa tyhmänä asenteen "ens kesänä sitten" ja sillä asenteella on menty läpi kesän. Koko perkeleen kesä on uponnu tähän taloon ja se suuri kunnioitus, luotto ja rakkaus tätä taloa kohden alkaa hiljalleen kääntymään vihaksi, ärtymykseksi ja taakaksi. Ja samoin käy pian monelle muullekin asialle, ellei tilanteeseen pian tule muutosta.

Ensinnäkin kesä on näköjään ihan perkeleen huono aika myydä taloa. Ja toisekseen kiinteistövälittäjäfirman valinta meni ehkä kuitenkin mönkään.. sillä alkoi ärsyttää tämän yrityksen netti-ilmoittelu, jonka tarkoituksena oli vain onkia asiakkaita heidän omille sivuilleen - sen sijaan, että olisivat keskittyneet antamaan asunnonetsijöille heti ja nopeasti yhdellä vilkaisulla mahdollisimman paljon informaatiota TALOSTA!
Noh, virheistä oppien kesä on lopultakin vaihtunut syksyyn ja tekemämme 2kk soppari välitysfirman kanssa raukesi tänään! Ja ensiviikolla alkaa uuden firman metsästys...
Ollaan jopa harkittu varastotilan vuokraamista, jonne voisimme jo roudata ylinmääräisiä tavaroita ja tehdä talosta mahdollisimman houkuttavan ja avaran. Okei, voi olla, että oon kattonu muutaman jakson liikaa noita kanadalaisia asunnonmyyntiohjelmia ja pientä pintaremonttia :D Mutta eikai siitä mitn haittaakaan olisi?
Onhan tässä paljon tehty ja kattokin on nyt maalattu! Vielä sitä piipunhattua odotellaan ja sit ei tehdä enää mitn! Tai no... katotaan :)

Mutta siis - asiasta kukkaruukkuun! Kesä meni nopeaan ja tuntuu, ettei mitn tehty. Lasten huvipuistolippurahat meni maaleihin ja listanpätkiin. Uimarantakelit tuhlattiin kuistia maalaten. Ukin (siis Tuulan) mökillä tai mummolassa tai Nissilässä käyntiä ei ehditty edes harkitsemaan. Jopa viinimarjat jäi pensaisiin ja päätyi lopulta lintujen suihin.

Mutta toisaalta, kun mietin... ni vaik kelit olikin huonot läpi kesän, niin käytiinhän me Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Raahasin penskat mukanani ainakin kolmeen eri ulkoilmakonserttiin ja Kiran kanssa käytiin Avril Lavignen keikalla. Ja vaikkei uimaan päästykään, niin alkukesästä lapsille ostetut simmarit haalistu auringossa - koska ne käytti niitä sitkeesti läpi kesän :)

Itseasiassa vasta tälläviikolla oon joutunu pikkasen tyttöjä toppuuttelemaan että pukisivat päälleen jotain muutakin kuin ne simmarit *reps* Tosiaan, havahduin torstaina(kohan se oli) kauppareissulla huomaamaan, että muilla lapsilla oli päällään jo päällystakkia ja joillain jopa korvaläpällistä hattua ja hanskaa. Hymph. Meijän lapset paineli vieläkin (autz, ne niin kamalat) crocsit jalassa ja pikkupikku topeissa ja hamosissa... Tänään yritin sitten väkisin niille laittaa jalkaan lenkkareita ja päälle verkkatakkia ja farkkuja. Ja itkuhan siitä tuli, kun kenkä painoi ja sukissa tuli kuuma. Okei, voi olla et jalat oli kesän aikana kasvaneetkin :)

Omenapuut notkuu punertavista omenoista. Jotenkin keväällä en osannut ajatellakaan, että olisin vielä syksyllä niitä omenoita keräämässä. No, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.
Mutta, sitten kun... sitten kun omenat on kerätty, niin mitäs sitten? Sitten varmaan mietitään, että kuinkakohan syvällä varastossa ne "jo muuttoa varten pakatut" joulukoristeet on. Sitten kun...