Jumissa. Hjälp!

Sadepäivä, ah mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitn. Kellonaikakin hämärtyy ja sitä on ihan ihmeissään, et onk tiuku jo noin pal.. mihin ne tunnit kuluu kun mitään ei kuitenkaan oo tehnyt? Tai siis oonhan mä tilannu pizzat ja pessy koneellisen pyykkiä. Hurjaa. Tällästäkö se elämä aina talvisin on? Silmiä painaa kun väskättää tai taitaa olla vaan hapenpuutetta.

Nyt tarviis sellasta vahvaa rutistusta. Hih, sellasta samanlaista minkä serkkupoika oli antanu mein faijalle. Kylkiluuhan sillä oli ruksahtanu poikki. Liekkö nuo pohjoisen poijat vahvempia tai sit faijalla luut rapistunu iän myötä. Maitoo maitoo! Huutaa Kikka, jonka kuva komeilee tietosanakirjassa "osteoporoosi"-sanan kohdalla. Ikinä en oo maitoa juonu ja sen kyllä huomaa.
Kylkiluut ne oli muuten murtunu systerilläkin! Tarttuva tauti :) Taitaa olla meijän suvun ainoa prätkähiiri? ...jarrut pohjaan ja maaaaaahaaaaan. Ruks-raks!

Talo on yhä myynnissä ja tuskastuttaa tämä tällainen hitaus. Mä oon tottunu tekeen asioita nopeella aikataululla ja tuntuu, et elämä on täysin pysähtynyt näitä talokauppoja odotellessa. Grrrr. Mä mitää ikinä oo viikkoja - saati sitten kuukausia tottunu junnaileen. Okei, paitsi Jesperiä ja Kiraa on tehty vähän hitaammilla kaavoilla ja tuskasta se oli sillonkin. Mutta anytsay. Ei jaksais varttoo. Tiedän, että keskimääräiset myyntiajat on 60-80 päivää ja meijän talo on ollu vasta hikiseen 40 päivää myynnissä. Mutta silti! Jesper aloittaa sit 6. luokkansa maanantaina täällä R-mäellä ja jatkaa sitä sitten jossain. Minne lie tuuli meijät sitten heittellöökään?
Talon eteenkin on tehty asioita aina vaan lisää. Nyt on katto pesty ja maalaus tilattu. Ja uudet rännit ja sydeemit tuloo parin viikon sisään. Paljoo enempi ei pysty tekeen. Tai pystyis, muttei taida olla varaa :)

Jesperkin teki ensimmäistä kertaa elämässään oikeata työtä! Oli meinaa Pertunmaalla parina päivänä keräämässä vattuja. Kotiin tultua totesi, että tyttöjen hoitaminen tuntuu tosi helpolta työltä nyt kun on kokeillut tota vattujen keräämistä. Heh, miks se silti valittaa jos siltä pyytää vähän apuja??

Tällä viikolla oli muuten Kiran ja Unnan vuosilääkärintarkastuksetkin. Kirjoittaisin jotain niistä jos saisin lääkärin käsialasta jotn selvää :) Tai no, sen verran osaan mainita, että Unnalla oli painoa 10,5kg ja pituutta 79cm ja että sillä kuului vieläkin sydämessä se pieni sivuääni. Mutta sitä sitten vaan tarkkaillaan taas ens kerralla. Meitin pikku mykkäressukka. Ostettiin sille lohdutukseks oma valkoinen poni -------------------------->


Plaa. Plaa. Plaa. Tää ei nyt irtoo ollenkaaaa. Plaa.