Kolme viikkoa oon nyt antibioottei vetäny ja jo juhlinkin kun maha on kestäny tod hyvin! Joo, eipäs puhallella serpenttiinejä vielä. Ei meinaa kestä enää...
Väsymystä on ollu ihan kokoajan. Välillä ei jaksais kävellä metriäkään, mutta joku pakottava voima vaan vie konemaisesti eteenpäin. Tarhalle kun on jaksettava kävellä aamuin ja illoin kun toimivaa autoa ei ole. Ja töihin on jaksettava kävellä ja siellä olla. Ja illalla on pakko jaksaa käydä kaupassa ja jaksaa laittaa ruokaa ja huoltaa kotia ja lapsia. Se nyt vaan ON pakko!
Ja jotekin olin asennoitunu, että kyllä mä ton väsymyksen vielä jaksan. Herätään sitten kesäksi. Mutta kun sen lisäks on nyt tullu nää kokoajan vaan pahenevat muut oireet - niin alkaa oma jaksaminen olla kortilla.
Ensinnäkin olo on ihan kun olis raskaana. Joo EN ole! Ihan jo ulkoisesti vatsa turpoaa välillä aivan älyttömiin mittoihin... ja sen lisäks se möyrii ja hyörii niinkuin siellä olis eläviä rottia sisällä! Ja sit tää eto-olo. Yäk! Kokoajan oksettaa ja ruoka ei maistu. Ero raskaana olemiseen on ehkä vaan siinä, että sitä huonoa oloa voi ite yrittää vähän säädellä omilla syömisillä ja juomisilla - mutta tätä kun ei säätele ei millään!
Oon vetäny maitohappobakteereita ja välillä ollu vetämättä kun en tienny kummasta oireet johtuu. Oon yrittäny syödä lääkkeet ruoan yhteydessä ja ilman. Oon juonu paljon nestettä ja yrittäny syödä säännöllisesti (tosin väkisin)... mutta eih, tilanne vaan pahenee.
Ja mikä ehkä mukavinta, niin lääkekuuria olis jäljellä vielä semmoset VIISI VIIKKOA! En ehkä kestä sinne asti...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti