Tervetuloa Satulandiaan eli makuuvaatehuoneeseeni!

Yksin asumisessa (lapsia ei lasketa, koska niiltä ei kysytä..) on se hyvä puoli, että sisustamisesta ei tarvii neuvotella kenenkään kanssa, vaan voi lykkiä just sen väristä verhoo ja vermettä kun vaan ite haluaa. Ei tarvii myöskään riidellä huonekalujen paikoista eikä sängyn suunnasta. Ei taistele Ikea vs. Sotka ja makuuhuonekin saa olla just niin tyttömäinen kun ite haluaa!

Huonekalut on yhä Riihimäellä ja oon jo aika hyvin tottunut elämään ilman niitä. Hassua, että sitä tuntuu tarvitsevan just sellasia asioita mitä ei kuvitellut ihan heti ees kaipaavansa. Niinku esim. vanhoja kalentereita! Tai kuistinverhoja ja Singer-pöytää - jotka on tullut raahattua lapsuudenkodista asti mukana. Mieluummin ottaisin kaikki vanhat valokuvat, kirpputorilta 8 eurolla ostamani kukkapöydän ja omenapuuhun nojaavat puuportaat, kuin esimerkiks sängyn tai tiskikoneen.

Ikinä en olis kuvitellut, että kykenen nukkumaan ILMAPATJALLA kaksikin kuukautta! Tai saati sitten tiskaamaan viiden hengen astiat käsin.. Kaikkeen sitä tottuu!
Niinkuin on tottunut jo noihin 9:ään maalipurkkiin, jotka olohuoneen seinustalla odottelee maalausinspistä. Ja faijan vanhoista tikapuista on tullu jo sisustuselementti. En enää edes tajua, miten sitä on joskus tullut toimeen ilman omia tikapuita? Varsinkaan jos ne ei oo olleet kädenulottuvilla 24/7!




Kyllä mä jo vähän maalailinkin... nimittäin Jesperin nielurisaleikkauksen toipumisajalla innostuin maalaamaan eteisen ja tyttöjen huoneen. Väreillä en hirvesti hehkuttaisi, koska tarjonta oli vvo:n tylsää standardivärikartaa.





Eilen innostuin sitten sisustamaan omaa makuuhuonettani. Idea lähti ensinnäkin jo valmiiksi kultaisesta seinästä, minulle täysin riittämättömistä vaatekaapeista sekä älyttömän vähäisistä neliöistä. Joten päätin ryhtyä rakentamaan itselleni Satulandiaa eli makuuvaatehuonetta!












Jatkoin kultaista seinää kultaisilla verhoilla ja jotta tunnelma olisi riittävän satumainen täräytin kattoon (lasten lamppuosastolta ostetun) keltaisen aurinkolampun!
Jostain sisustuslehdestä tai -ohjelmasta joskus bongasin farkut roikkumasta seinällä ja näin aattelin tehdä minäkin! Ikeasta pitkä jämälauta ja irtokoukkuja - avot! farkkunaulakko oli valmis. Okei, faija teki kaiken... mut mä oonkin ollu aina pal parempi työnjohtajana kun käskytettävänä :)
Nyt puuttuu enää muutamia hyllyjä katonrajasta, sekä kultaiselle seinälle pitäisi saada iso keiju... seuraavaa inspistä odotellessa!