6.2.2009

Saanks mäkin saikkuu ja pillimehun?


NO JOHAN OLI VIIKKO! Vai uskaltaako tässä vielä edes huokaista?
Maanantaina saatiin nieluviljelyn tulokset ja angiinaa löytyi Telman lisäksi myös Jepeltä ja multa. Hassua tosiaan, että meikäläisen tulos oli A+++, mutta Jesperin vain A++, ja silti minä olin oikeastaan täysin oireeton ja Jesperillä taasen kurkku oli täysin romuna. Noh, antibiootit peliin ja tervehtymään...

Tai näin ainakin kuvittelin. Kotona sitten alkoi ongelmat. Jesperin kurkku oli mennyt niin huonoon kuntoon, että suu hikiseen aukesi sen verran että sai pillerin murusen ujutettua suuhun. WTF?!?! Meikä näppäränä tyttönä tietty heti ottamaan yhteyttä ainoaan luotettavaan tietolähteeseen, eli googleen..
"Yleisimmin kurkkupaise syntyy akuutin tonsilliitin komplikaationa mutta voi kehittyä myös peritonsilliitin tai mononukleoosin yhteydessä. Angiinan pitkittyessä tulehdus leviää nielurisan kapselin läpi peritonsillaaritilaan. Tällöin noin viikon kuluttua angiinan jälkeen oireet alkavat uudelleen pahentua. Hallitsevina oireina ovat voimakas kurkkukipu ja nielemisvaikeudet, usein puheen muuttuminen puuromaiseksi sekä leukalukko eli trismus. Ilman aktiivista ja kontrolloitua hoitoa kurkkupaise voi johtaa vaikeisiin jälkiseuraamuksiin."

Tuo riitti! Soitto faijalle ja poika sen kyydillä Peijaksen sairaalaan. Yritin esittää Jepelle tietämätöntä, että epäilen kurkkupaisetta mutta EN tiedä miten sitä hoidetaan... vaikka oikeasti google kertoi kyllä senkin! Aikuisten paiseet poistetaan yleensä paikallispuudutuksessa leikkaamalla ja lapsilla useimmiten poistetaan sekä paise että NIELURISAT nukutuksessa.

Peijaksesta lähettivät pikaisen tutkimuksen jälkeen Meilahteen kurkkupolille ja sinne jäi poika sairaalaan yöksi. Ja vielä toiseksikin ja kolmanneksi. Tippa käteen ja antibioottia suoneen. Tiistaina ajelin junalla ja ratikalla (ilman lapsia ja lasten kanssa) sairaalan ja kodin väliä ja yritin organisoida lastenhoitoja ja koiran pissatusta. Ja huokaisin helpotuksesta, että asuin Tikkurilassa enkä Riihimäellä! Ilokseni Saunalahtikin päätti sulkea puhelimeni maksamattoman laskun takia (juuh, kiitos Kela!) ja vaikka ryntäsinkin rahat kourassa suoraan Saunalahden liikkeeseen maksaakseni laskuni, jotta saan puhelimen auki jos vaikka sairaalasta tulee soitto... niin eih onnistunut! Miksi ihmeessä noita asiakaspalvelupisteitä on olemassa, jos niissä ei asioita voi hoitaa?? Kuulema olisi pitänyt käydä maksamassa lasku ensin jossain muualla ja tulla sitten kuitin kanssa liikkeeseen... Eih onnannut siinä huiskeessa!

Tiistaina ei vielä kyetty päättämään mitä paiseelle tai nielurisoille tehdään. Mutta keskiviikkona iso lääkäriryhmä yhteistuumin päätti, että parasta leikata kaikki pois! Tietty just samana päivänä kun Telmalla oli jälkitarkastus Jorvissa, joten Tero sai hoitaa Telman jotta minä pystyin olemaan Jesperin luona odottamassa leikkausta. Tietty sekä Kira että Unna mukana sairaalassa koko päivän.. huoh! En suosittele kenellekään! Ja voi niitä sairaita parkoja jotka Unnan huudosta huolimatta yrittivät levätä itseään terveiksi.. hih, onneksi kaikilla oli joku kurkkuvika, niin eivät päässeet valittamaan ;P Unnahan sai kilarit jo siitä, että hoitaja toi Jepelle pillimehun eikä hänelle.. no, heittäytyminen ja huuto päälle - niin lopulta oli mehu myös Unnalla että Kiralla :) TOIMII!

Leikkaus meni hyvin ja sain poikani torstaina kotiin, vaikkei mua joku hoitaja äidiksi meinannut uskoakaan? Oli Jesperin omalle hoitajalle mennyt hämmentyneenä sanomaan, että joku tyttö tuli hakemaan Jesperiä kotiin :) Noh, se hänelle anteeksi annettakoon ;P pääasia, että sain Jesperin kotiin... tosin hirveiden sairaalasalaliittoteorioiden kera. Koko juttu oli kuulema ihan huijausta! Alusta asti pelkkää kusetusta "jos annat tehdä tämän kerralla kunnolla, niin sitten ei tarvitse tehdä toiseenkertaan..." ja SILTI piti tehdä. "jos tämä tehdään, niin ei tarvitse jäädä tänne yöksi..." ja SILTI piti jäädä. "tästä toisesta tippapullosta tulee smurffilimua suoraan suoneen..." NIIN VARMAAN! "kun laitetaan tämä tippa niin ei tule jano..." ja viesti äidille: "saanko juoda vettä? kun mulla on jano vaikka on toi tippa..." Lisäksi epäili hoitajia varkaiksi, millon oli viety vaatteet tai kännykkä. Ja vielä kotimatkalla taksissa kuului jupinaa "mähän sanoin! ne hoitajat pölli multa ne rahat sillä aikaa... ja avaimetkin on hävinny..." NIINPÄ, löytyihän ne kuitenkin taskusta, sekä rahat että avaimet :)

Reilun viikon mittainen sairasloma ja kahden viikon urheilukielto on myös varmaan kusetusta :) Ainakin mä voisin lähettää pojan jo kouluun, hyvin näyttää jaksavan marista, katsoa telkkaria ja surffata netissä - KOULUKUNTOINEN SANON MÄÄ! MULLE SAIKKUA JA PILLIMEHU, KIITZ!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lasten myötä elämä on rikkaampaa.Jos ei rahallisesti niin tapahtumallisesti.Olet hatunnoston arvoinen eukko, oikeesti!!!!
Sari

SM kirjoitti...

No huhhuh, on teillä ollu viikko!! Ihminen taipuu ihmeisiin, kun on pakko, mutta kertakaikkiaan, hatunnosto selviytymisestäsi! Toivottavasti saat ainakin vähän levättyäkin välillä.

Anonyymi kirjoitti...

mut voi myös pyytää kusettaa koiraa ja hoitaa lapsii ku lähellä asutaan, ja mulla ei pahemmin muutakaan ole tässä arkielämässä =) -Ellu