Ei tässä talossa...

Meijän perhe on ollut tän viikon jonkun pöpön kourissa ja yli 38,6 asteen kuumeessa. Hassua, et ensioireiden ilmennettyä sitä on aina iiiihan poikki ja kuollut - vaikka lämpöä on hikiseen se 37 astetta. On ihan kykenemätön tekemään yhtään mitään. Tai no. "tekemään yhtään mitään" on aika mahdoton käsite tässä talossa! Ruokaa on pakko laittaa, pyykkiä on pakko pestä ja tiskit on hoidettava. Jonkun on myös kusetettava koira ja käytävä kaupassa.
Tälläkertaa kävi siinä mielessä tuuri, että ensin sairastui Unna, sitten minä ja sitten Kira&Telma ja viimesenä Jesper. Mikä tarkoitti sitä, että meidän tyttöjen sairastaessa Jeppe sai toimia kauppalähettinä. Ainut harmi, että sen kauppatuomiset rajoittuu tiettyihin osaamis- ja halukkuusongelmiin. Aina pitää lahjoa, kiristää ja uhkailla... ja tietty just sillon kun ei pääse pankkiautomaatille, niin käteisvarat on vähissä ja pitää viedä tyhjiä pulloja kauppaan, että saa tietokoneeseen uuden näppiksen rikkoutuneen tilalle! Ei niillä rahoilla kummosta saanut, mutta näppis se on halpakin sellainen.
Unnasta kehkeytyi oikea riiviö heti parannuttua. Pelotti oikein se sen "riiviövirne"... että mitähän se nyt keksii. Yhden pienen lepohetken aikana ne oli onnistuneet Lulun kanssa repimään yhden lastenpatjan säpäleiksi. Ja kyytiä sai roskikset, wc-pönttöharjat ja tyttöjen vaatekaapit. Duracelpupu ikiparistoilla!
Kira ja Telma oli suht helppoja sairastajia. Telma nukkui miltei kokonaisen päivän ja Kira pelasi ds-peliä patjallaan. Ja mäkin olisin todella helppo sairastaja, jos vain saisi sairastaa rauhassa...
Mutta ehei, ei tässä talossa. Päiväunisaldo lienee max 30min yhteensä tämän 4 päivän sairastusputken aikana. Sinä aikana pesin noin 5 koneellista pyykkiä ja tiskasin 2 kertaa päivässä astiat. Ja öisin heräsin kolmen eri tyttösen ulinaan ja uikutukseen. Vein lääkettä, vettä, käytin vessassa, rauhoittelin... ja lisäksi vielä yskin itsekin. Ja koko tämän ajan kuume oli noin 38,6 astetta - särkylääkkeestä huolimatta.
Mutta hassua, että keho tottuu siihen kipeenäolemiseenkin. Eilen (viimeisenä kuumepäivänä) olo oli huomattavasti parempi kuin tänään. Vaikka tänään kuumetta ei enää ole ollut. Tänään kroppa varmaan heräsi todellisuuteen ja tajusi että MINÄHÄN OLEN KIPEÄ! LEPÄÄ NAINEN! Päätä särkee, silmäpussit roikkuu polvissa, syke on korkea... mutta en mä kerkee lepäämään. Tänään sairastui vuorostaan Jeppe ja mun on nyt vuorostani pitänyt pissittää koiraa, käydä kaupassa ja apteekissa...