Yllätys-yllätys!!!

Mä tykkään antaa lahjoja. Musta on kiva kun löytää jotain mikä on just eikä melkeen sopiva jollekin. Ja mitä hauskempi ja erilaisempi juttu, sen parempi. Semmoset hullut hassut lahjat on kivoja - sellaset joilla ei juuri oo mitään merkitystä, mutta ne kuvastaa jotenkin sitä saajaa. Ja ehkä myös antajaa. Ja ehkä eniten sitä yhteyttä mikä lahjan antajalla ja saajalla on. Et ne niinku molemmat hiffaa sen jutun. Lahjan ei tarvii mun mielestä olla pätkääkään käytännöllinen tai tarpeellinen, eikä sitä tarvii antaa minään merkkipäivänä. Jokainen ansaitsis saada lahjan vaikka joka päivä! Pääasia on, että siitä tulee hyvälle mielelle. Ja ehkä just paras lahja on semmonen, että sen saaja ajattelee et tää on _tosi nasta_, mut mitä hittoa mä teen tällä?!

Useimmiten tän kaiken kiireen ja hulinan keskellä mä kyllä sorrun liian usein antamaan jotain tylsää ja käytännöllistä. Niin ja kaiken lisäks ku ei kaikille uskalla ostaa mitään ufojuttuja - ellei tunne toista tarpeeks hyvin. Koska en mä kuitenkaan halua loukata ketään viemällä mitään, minkä syvinta tarkoitusta ne ei hiffaa.
Muutenkin onnistunut lahja on todella vaikea löytää. Sä luulet tuntevas ihmisen ja sen tyylin, mutta jos sä et itse ole ollenkaan sen saman tyylinen - niin useimmiten menee pahasti metsään, vaikka kuin luulisit olevas oikeassa.

Mä olen aina inhonnut lahjatoiveita - että soitetaan toiselle ja kysytään, että onko mitään toiveita? Tai että ostetaan jotain mitä toinen olisi ostanut joka tapauksessa. No mä ymmärrän, jos kyseessä on joku semmonen kallis mihin muuten ei oo varaa tai vaikeasti hankittava juttu tai että joku jolla ei itsellä ole lapsia, niin tarvii ehkä vähän opastusta että mistä just sen ikäset lapset tykkää... ne on ihan ymmärrettäviä juttuja. Mutta siis semmoen asia minkä toinen olisi jokatapauksessa ostanut itsekin. Mikä ihmeen ilo siinä sitten on?!? Sama kun antas sitten maitoa kahdeksan litraa - jihuu, kiva lahja hei! Heh, tai no - jos mulle tois maitoa 8L ni se ehkä just olis kiva juttu... mä kun en ikinä oo maitoa juonu enkä juo (ja sen kyllä huomaa)! :)

Ja kyllähän sitä aina lahjan löytää kun vähän jaksaa nähdä vaivaa. Eikä kaikilta voikaan odottaa sitä älytöntä idearikkautta, joillekin on vaan helpompi antaa se seteli kortin välissä. Niin tai ässäarpa - heh, niinkuin eräs exä aina teki :) hitto, että ois varmaan harmittanut jos sieltä sit joskus ois rapsahtanut isompi lottovoitto tilille, siis toisen tilille... mä ainakin rapsuttelen mieluummin arvat ite. Hih, sen verran itsekäs oon!

Mutta mikä on vielä hankalampaa mulle kun lahjojen ostaminen - niin on niiden saaminen! Niinkuin mä rakastan yllätyksiä - niin mä myös vihaan niitä!! Mä kun en halua teeskennellä tai valehdella... ja jo etukäteen stressaan kauheasti, et entä jos en tykkääkkään?! Siis mikäs siinä jos lahja on oikeesti onnistunut - niin eihän siinä mitään silloin tarvitsekaan teeksennellä! Mutta kun hirveen usein se ei ole onnistunut. Vaikka mä olenkin maailman helpoin ihminen, niin samalla varmaan sit kans maailman vaikeimmin luettava tai ymmärrettävä. Ainakin jos katsoo niitä lahjoja mitä mä olen vuosien varrella saanut... On siellä hyviäkin ollut, mutta aivan liian paljon päin seinää menneitä, turhia-ilottomia-liian tavallisia juttuja. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei pääse yllättämään mua täysin puun takaa, vaikka kuin luulisi...

Pikkukivat lahjat on kivoja, mutta olis niin kiva joskus tuntee se fiilis kun leuka meinaa pudota kun ei ymmärrä juttua todeks. Tuijottaa vaan ja änkyttää - - mitäh?! Mulle vai?! Sillai niinko leffois ja tosi-tv jutuissa kun ne voittaa vaiks silikonitissit vaikka luulivat tulevansa vaan kokkiohjelmaan apukokiks... Tietty tollanen yllätyskin voi mennä pahasti pieleen. Esimerkiks jos mulle roudattais vaikka työpaikalle kesken työpäivän 800 ruusua... joo mä tiedän, että moni leidi purskahtais itkuun siitä herkästä rakkaudeneleestä - mutta voi jessus sentää, että MUA HÄVETTÄIS!! :D :D Siis siinä olis just niin painajaismainen tilanne, kun pitäis esittää sitä mäolenniinonnellinenjarakastunutpusipusi-leidiä, vaik oikeesti tekis mieli vajota itkien maan alle ja ennen sitä tietty puukottaa se kukkalähetti ja varsinkin sen kukkalähetyksen lähettäjä puolikuoliaaks... Joo, mun sisäinen nainen ja leidi on vielä toooosi pahasti hukassa mun "hyvän jätkän" sisällä :)

No, onneks mun synttäreihin on vielä reilusti yli puolivuotta aikaa - että jos haluatte jotain yllätystä kehittää kehiin. Pieniä pieniä paineita vaan :) Niin kukaanhan ei niitä lahjoja ja yllätyksiä kuitenkaan kesken vuoden viitsi kehittää. Ja itseasiassa, eipä noita yllätyksiä ole lähivuosina liiemmin sadellut edes merkkipäivinä... *wiik-wiik* (<- psyko-elokuvasta tuttu efekti) ...nimimerkillä "kiitti Stalkkeri ku pelastit mun joulun!! *pusu*!"