Suolaa, suolaa, enemmän suolaa

Tämä viikonloppu on ollut tapahtumarikkaampi kuin koko talvi yhteensä - *kiva-kiva*! Täytynee siis jotain yrittää purkaa teille urkkijoillekin ;)
Jos siis alkaisin purkamaan viikonoppua perjantaista, kun vein meitin "kaksoset" faijalle hoitoon ja suuntasin Unnan kanssa keskustaan ja näin piiiitkästä aikaa yhtä existäni. Laskettiin, että viime näkemisestä oli kulunut taas kaksi vuotta - aivan liian pitkä aika! Siis meidän seurustelusta on kulunut jo reilusti yli 15-vuotta, mutta on pyritty olemaan yhteyksissä jotenkuten ja varmasti aina tullaan olemaankin. Käytiin syömässä ja sen jälkeen kumottiin pullollinen skumppaa ja turistiin kevyitä ja syvällisiä. Ihanaa! (Joo, muistan kyllä mitä aiemmin kirjoitin lasten nähden juomisesta - mutta poikkeus vahvistaa säännön ;))
Tää on hassu juttu kun ihmiset aina hämmentää et mitä-mitä, näet exääsi?!? Ja sit alkaa tulemaan niitä "janottaako vanha suola?" tai "mitäs Tero siihen?" kommentteja.. Huoh. Mua välillä ihan ahistaa ihmisten tynnyrikasvuisuus tälläisissä asioissa... Siis sanokaa mulle yks hyvä syy minkä takia exän kanssa ei voisi olla ystävä?? Mä olen aina ollut sitä mieltä, että jos ystävästä voi tulla kumppani voi kumppanistakin tulla ystävä. Miks ihmeessä pitäis hylätä elämästä ihminen, joka joskus on ollut sulle kaikkein tärkein? Ihminen jonka ansiosta minusta on tullut MINÄ! Ilman niitä iloja ja suruja, onnenhetkiä ja vastoinkäymisiä - mun luonne ei olisi kehittynyt sellaiseksi kun se on tänä päivänä ja siitä syystä mä haluan antaa ja saada anteeksi kaikki vanhat riidat ja vastoinkäymiset ja aloittaa alusta... ystävinä joilla on paljon yhteisiä hyviäkin muistoja!
TIETENKIN siinä on aina se "vaara", että vanha suola alkaa janottaa. Mutta jos niin käy, niin ehkä sen on ollut tarkoituskin käydä niin? Ethän sä koskaan voi tietää koska rakastut tai ihastut tai koska himo valtaa järjen - joten sun pitäis välttää elämässäs kaikkia ihmisiä, eikä vain pelkkiä entisiä miesystäviä. Siis kyllä mä ainakin koen suuremmaksi "vaaraksi" entuudestaan tuntemattomat ihmiset kuin entiset kumppanit. Exien huonot luonteenpiirteet sä jo tiedät - mutta uudet ihmiset on vielä täysin avaamattomia paketteja, joiden pimeitä ja huonoja puolia et ole vielä löytänyt. Ja jos sun oikeesti tarvii uskollisena pysymiseksi välttää kontaktia vastakkaisen sukupuoleen, niin ehkä silloin on myös syytä katsoa nykyistä suhdetta silmiin ja pohtia kuinka vakaalla pohjalla se seisoo...
Okei, jotkut on sitä mieltä että nainen ja mies ei muutenkaan voi olla ystäviä. Että siinä olisi aina jotain seksuaalistakihinää välissä. Pah. Mulle ainakin ihmiset on kaikki samalla viivalla ja sukupuolettomia. Pitäähän sitä tulla molempien sukupuolien kanssa toimeen muutenkin, esim. työkavereina! Joskus jopa tuntuu, että mä tuun miesten kanssa paremmin juttuun kuin naisten kanssa. Ne on jotenkin mutkattomimpia ja letkeempiä. Niin ja mä olen enemmänkin hyvä jätkä kun hieno lady :P Ja mitä siitä jos vaikka joskus miettiskin, että millastahan ton kanssa olis olla sängyssä? Mitä siitä, saatan mä miettiä sitä naispuolisistakin... no-worries, ja terkkui kaikille ystäville ;) Mun päässä liikkuu välillä muutenkin niin pimeitä ja outoja ajatuksia - että jos antaisin niiden vaikuttaa mun ihmissuhteisiin niin olisin varmaan jo pehmustetussa pyöreässä huoneessa...
Mä tutustun helposti ihmisiin ja oon sosiaalinen, mutta siltikään mulla ei oo montaa läheistä ystävää. Ehkä mä en oo ikinä tarvinnu niitä, kun tykkään pohtia asioista omassa päässäni ja jos on tarvetta avautua niin avaudun helposti ihan kenelle vaan :) Mutta silti mä olen onnellinen siitä, että mä olen voinut pitää ystävänä henkilöt, jotka on jossain elämänvaiheessa olleet mulle maailman tärkeimmät tukipilarit... ja kiitos myös kaikille muillekin ihmisille jotka on elämän pyörteissä ja aallokoissa hioneet tästäkin kivestä ainakin melkeen timantin :) *haleja*