"Prrr-Prrr-Prrr!"
Voi venäjä mä vihaan puhelimen pärinää. Tai ei siinä pärinässä mitään vikaa - mutta mä vihaan vastata siihen, jutella siihen ja soittaa sillä! En tykkää en!
Onhan se mukava jutella ihmisten kanssa, mutta mulle kun se sattuu olevan aina vaan niin hankalaa. Aina se soi väärään aikaan tai aina kun mun pitäis soittaa jonnekin niin mä en saa tehdä sitä rauhassa. Mulla nyt vaan on aina niin helesti tätä säpinää ympärillä ja sillon kun sitä säpinää ei ole - niin mielelläni nauttisin hiljaisuudesta...
Siis täysin tyypillistä on, että just kun mä olen saanut otettua Unnalta paskavaipan pois ja oon ryhtymässä sitä pesemään - niin ups, soi puhelin. Kurottaudun kohti puhelinta yrittäen pitää Unnan paikallaan... pakko ainakin kurkata kuka soittaa - kuitenkin joku tärkeä puhelu!
Tai että mä olen harhauttanut koko perhettä ja livahtanut Unnalta huomaamattomasti alakertaan tyhjentämään hätäpikaseen pesukonetta - niin eiköhän puhelin soi yläkerrassa. Pah, se niistä pyykeistä... kuitenkin joku tärkee puhelu - pakko mennä!
Tai että mä olen kaupan kassalla, just kaivamassa rahoja ja samalla yritän rauhoitella riehuvaa Kiraa ja Telmaa sekä ojentaa Jesperiä ja kaivaa Unnan sukkaa, kenkää ja lapasta lattialta - niin tietty just sillon soi taskussa puhelin. Äh, pakko vastata - kuitenkin joku tärkee puhelu!
Niin tai just kun mä olen livahtanut lapsilta salaa yläkertaan harjaamaan edes kerran päivässä hiuksiani rauhassa - niin sillon just kuuluu huuto alakerrasta "äiti!! sun puhelin soi!!!"... ja tietty pakko vastata - kuitenkin joku tärkee puhelu!
Puhelin onnistuu aina keskeyttämään jotain. Ainakin joko syömisen, paskomisen, peseytymisen tai vähintään autolla ajamisen tai tv:n katselun. Mulla kun ei yksinkertaisesti päivässä ole hetkiä, jolloin en tekisi mitään. Istuisin ja ihmettelisin, että miksei kukaan edes soita?
Ei mun elämä kuitenkaan niin kiireistä ole, ettenkö ehtisi sanaa silloin tällöin vaihtaa. Mutta kun siihen puhelimeen puhuminenkin on jo niin pirun hankalaa. Mä en omista superkorvia, että kykenisin kuulemaan kaiken tän älyttömän metelin keskellä. Koko puhelun ajan saan 3 minuutin välein komentaa lapset hiljaiseksi - ne kun muistaa just hikiseen sen 2 minuuttia olla hiljaa. Toista oli ne ajat kun me oltiin lapsia - silloin kunnioitettiin sitä, kun joku puhui puhelimessa. Mutta silloin jokaisella ei ollut omia kännyköitä... silloin puhelimeen ei puhuttu kesken ruokailun, tv:n katselun, kaupassa ostelemisen tai autolla ajamisen. Korkeintaan piirrettiin kukkia ruutupaperiin samanaikaan. Ja lapset kuunteli korvat höröllä mitä äiti puhelimeen sanoi ja yritti arvuutella kuka luurin toissa päässä on. Se oli jännää se :)
Niin ja tätä meteliä kun ei pakoon pääse. En mä voi jättää tätä sirkusta hetkeksikään valvomatta, kuulolla pitää olla ainakin koko ajan.
Yritä siinä sitten kuunnella toisen parisuhdehuolia tai toisen tilitystä mukavasta baari-illasta ajatuksen kanssa - kun yrität samalla juosta meteliä karkuun asunnon toiseen päähän ja samalla komentaa ja huoltaa lapsia... "ai mitä Pera siihen sitten? niii-iin... UNNA POIS KOIRANRUOKA-ASTIALTA!!! ai, mihis te sitten menitte? KIRA JÄTÄ TELMA RAUHAAN!!! KIRA!! KUUNTELETKO SÄ?? niin sori, mut ku lapset vähän riehuu... NYT HILJAA, ÄITI ON PUHELIMESSA!!! joo, sori-- jatka vaan... heh, mä voitelen tässä samalla lapsille leipää niin ovat hetken hiljaa..." Onpas rentouttava ja mukava pikku juttelutuokio :)
Niin ja aina kun jätän jonkun asian kesken ja ryntään puhelimeen - niin soittaja onkin joku lehtimyyjä. Pah. Tai sitten vastaavasti jos jätän vastaamatta - niin just sillon puhelu on työpaikalta tai jostain virastosta... ja olisi pitänyt vastata! Noi lehtimyyjät sieppaa niin paljon, että mulle onkin ihan turha soittaa mistään "mulle tuntemattomasta" kännykkänumerosta. En vastaa. Viestin voit jättää... soitan sulle jos muistan...
Niin ja se puhelimella soittaminen. Yäk. Tulee oikeen kylmät väreet - hrrrrr.... Mä oon aina inhonnut soittamista vieraalle ihmiselle tai vieraaseen paikkaan. Tietty teen sitä - pakko ihan jo työnkin puolesta. Mutta en tykkää siitä, en yhtään. Mieluiten menisin kasvotusten hoitamaan asioita - mutta tänäpäivänä kun kaikki pitää hoitaa puhelimella. Ja mikä ärsyttävintä - kaikki puhelut pitää hoitaa johonkin tiettyyn aikaan. Siis mitä vit** mä en voi enää soittaa sillon kun se MULLE on helpointa?! Sillon kun mulla ehkä olis se hetken rauha - ja voisin nopeasti varata ajan hammaslääkäriin... Ehei, mun pitää soittaa sillon kun se NIILLE on parasta. Joku vitun SOITTOAIKA IN MY ASS! Soittoaika tarkoittaa sitä, että kun mä tänään päätän soittaa, niin se soittoaika on jo tältäpäivältä mennyt - eli pääsen soittamaan vasta huomenna. ELLEI siinä paikassa ole soittoaika vain maanantaisin ja keskiviikkoisin ja nyt on just se keskiviikko ja soittoaika meni puoli tuntia sitten ohi... niin ja kun mä vihdoin oon tajunnut laittaa hälytyksen puhelimeen ja pääsen soittamaan soittoaikaan, niin kun mä aloitan soittamisen heti soittoajan alettua ja ehkä varulta jo muutamaa minuuttia ennen, niin ehkä just 3 minuuttia ennen soittoajan päättymistä pääsen sinne läpi... huoh, ja mulla on kulunut siinä ajassa lasten rauhoittamiseen 3 pakettia keksejä ja yks makuuhuoneen seinistä on piirretty täyteen kukkia ja ihmisiä. huoh.
Jos nyt tulis markkinoille joku pelkkä tekstiviestiliittymä - niin mä olisin varmaan ensimmäisenä ostamassa sitä :) Tekstareille on aina aikaa, niitä voi näpyttää vaikka pennut huutaa hoossiannaa vieressä ja vaikka toinen käsi lykkääkin samalla ruokaa Unnan suuhun. Tekstariin voi vastata sillon kun se MULLE sopii ja tekstarin voi lähettää sillon kun se MULLE sopii. Vaikka keskellä yötä! Heh, no mä ainakin laitan puhelimen yöksi äänettömälle :) oma vika jos sä et :)
Mutta pliis hei! Kun mä tekstaan sulle ja kysyn jotain - niin älä helvetissä soita takas!!! Ihan oikeesti hei, jos joku soittamisen sijaan tekstaa.. niin siihen on varmaan joku syy... niinkun esim. se että aika puhelimessa puhumiseen on vähän huono just sillon. Tietty jos kyseessä on joku alle 20-v, ni syy voi olla hikiseen lähestyvä saldoraja - mutta mä soitan niiiiiiin vähän, että mulla on kyllä sulle varaa soittaa jos haluan :)
Heh, ja nyt kukaan ei enää uskalla soittaa mulle... JESH! ;)
"Prrr-Prrr-Prrr.!".. kuka vittu siellä NYT on?!
Ps. Mun soittoaika on jonkun kuun ekapäivä klo 12.59-13.00. Sano nopeesti asias et muutki ehtii!
Voi venäjä mä vihaan puhelimen pärinää. Tai ei siinä pärinässä mitään vikaa - mutta mä vihaan vastata siihen, jutella siihen ja soittaa sillä! En tykkää en!
Onhan se mukava jutella ihmisten kanssa, mutta mulle kun se sattuu olevan aina vaan niin hankalaa. Aina se soi väärään aikaan tai aina kun mun pitäis soittaa jonnekin niin mä en saa tehdä sitä rauhassa. Mulla nyt vaan on aina niin helesti tätä säpinää ympärillä ja sillon kun sitä säpinää ei ole - niin mielelläni nauttisin hiljaisuudesta...
Siis täysin tyypillistä on, että just kun mä olen saanut otettua Unnalta paskavaipan pois ja oon ryhtymässä sitä pesemään - niin ups, soi puhelin. Kurottaudun kohti puhelinta yrittäen pitää Unnan paikallaan... pakko ainakin kurkata kuka soittaa - kuitenkin joku tärkeä puhelu!
Tai että mä olen harhauttanut koko perhettä ja livahtanut Unnalta huomaamattomasti alakertaan tyhjentämään hätäpikaseen pesukonetta - niin eiköhän puhelin soi yläkerrassa. Pah, se niistä pyykeistä... kuitenkin joku tärkee puhelu - pakko mennä!
Tai että mä olen kaupan kassalla, just kaivamassa rahoja ja samalla yritän rauhoitella riehuvaa Kiraa ja Telmaa sekä ojentaa Jesperiä ja kaivaa Unnan sukkaa, kenkää ja lapasta lattialta - niin tietty just sillon soi taskussa puhelin. Äh, pakko vastata - kuitenkin joku tärkee puhelu!
Niin tai just kun mä olen livahtanut lapsilta salaa yläkertaan harjaamaan edes kerran päivässä hiuksiani rauhassa - niin sillon just kuuluu huuto alakerrasta "äiti!! sun puhelin soi!!!"... ja tietty pakko vastata - kuitenkin joku tärkee puhelu!
Puhelin onnistuu aina keskeyttämään jotain. Ainakin joko syömisen, paskomisen, peseytymisen tai vähintään autolla ajamisen tai tv:n katselun. Mulla kun ei yksinkertaisesti päivässä ole hetkiä, jolloin en tekisi mitään. Istuisin ja ihmettelisin, että miksei kukaan edes soita?
Ei mun elämä kuitenkaan niin kiireistä ole, ettenkö ehtisi sanaa silloin tällöin vaihtaa. Mutta kun siihen puhelimeen puhuminenkin on jo niin pirun hankalaa. Mä en omista superkorvia, että kykenisin kuulemaan kaiken tän älyttömän metelin keskellä. Koko puhelun ajan saan 3 minuutin välein komentaa lapset hiljaiseksi - ne kun muistaa just hikiseen sen 2 minuuttia olla hiljaa. Toista oli ne ajat kun me oltiin lapsia - silloin kunnioitettiin sitä, kun joku puhui puhelimessa. Mutta silloin jokaisella ei ollut omia kännyköitä... silloin puhelimeen ei puhuttu kesken ruokailun, tv:n katselun, kaupassa ostelemisen tai autolla ajamisen. Korkeintaan piirrettiin kukkia ruutupaperiin samanaikaan. Ja lapset kuunteli korvat höröllä mitä äiti puhelimeen sanoi ja yritti arvuutella kuka luurin toissa päässä on. Se oli jännää se :)
Niin ja tätä meteliä kun ei pakoon pääse. En mä voi jättää tätä sirkusta hetkeksikään valvomatta, kuulolla pitää olla ainakin koko ajan.
Yritä siinä sitten kuunnella toisen parisuhdehuolia tai toisen tilitystä mukavasta baari-illasta ajatuksen kanssa - kun yrität samalla juosta meteliä karkuun asunnon toiseen päähän ja samalla komentaa ja huoltaa lapsia... "ai mitä Pera siihen sitten? niii-iin... UNNA POIS KOIRANRUOKA-ASTIALTA!!! ai, mihis te sitten menitte? KIRA JÄTÄ TELMA RAUHAAN!!! KIRA!! KUUNTELETKO SÄ?? niin sori, mut ku lapset vähän riehuu... NYT HILJAA, ÄITI ON PUHELIMESSA!!! joo, sori-- jatka vaan... heh, mä voitelen tässä samalla lapsille leipää niin ovat hetken hiljaa..." Onpas rentouttava ja mukava pikku juttelutuokio :)
Niin ja aina kun jätän jonkun asian kesken ja ryntään puhelimeen - niin soittaja onkin joku lehtimyyjä. Pah. Tai sitten vastaavasti jos jätän vastaamatta - niin just sillon puhelu on työpaikalta tai jostain virastosta... ja olisi pitänyt vastata! Noi lehtimyyjät sieppaa niin paljon, että mulle onkin ihan turha soittaa mistään "mulle tuntemattomasta" kännykkänumerosta. En vastaa. Viestin voit jättää... soitan sulle jos muistan...
Niin ja se puhelimella soittaminen. Yäk. Tulee oikeen kylmät väreet - hrrrrr.... Mä oon aina inhonnut soittamista vieraalle ihmiselle tai vieraaseen paikkaan. Tietty teen sitä - pakko ihan jo työnkin puolesta. Mutta en tykkää siitä, en yhtään. Mieluiten menisin kasvotusten hoitamaan asioita - mutta tänäpäivänä kun kaikki pitää hoitaa puhelimella. Ja mikä ärsyttävintä - kaikki puhelut pitää hoitaa johonkin tiettyyn aikaan. Siis mitä vit** mä en voi enää soittaa sillon kun se MULLE on helpointa?! Sillon kun mulla ehkä olis se hetken rauha - ja voisin nopeasti varata ajan hammaslääkäriin... Ehei, mun pitää soittaa sillon kun se NIILLE on parasta. Joku vitun SOITTOAIKA IN MY ASS! Soittoaika tarkoittaa sitä, että kun mä tänään päätän soittaa, niin se soittoaika on jo tältäpäivältä mennyt - eli pääsen soittamaan vasta huomenna. ELLEI siinä paikassa ole soittoaika vain maanantaisin ja keskiviikkoisin ja nyt on just se keskiviikko ja soittoaika meni puoli tuntia sitten ohi... niin ja kun mä vihdoin oon tajunnut laittaa hälytyksen puhelimeen ja pääsen soittamaan soittoaikaan, niin kun mä aloitan soittamisen heti soittoajan alettua ja ehkä varulta jo muutamaa minuuttia ennen, niin ehkä just 3 minuuttia ennen soittoajan päättymistä pääsen sinne läpi... huoh, ja mulla on kulunut siinä ajassa lasten rauhoittamiseen 3 pakettia keksejä ja yks makuuhuoneen seinistä on piirretty täyteen kukkia ja ihmisiä. huoh.
Jos nyt tulis markkinoille joku pelkkä tekstiviestiliittymä - niin mä olisin varmaan ensimmäisenä ostamassa sitä :) Tekstareille on aina aikaa, niitä voi näpyttää vaikka pennut huutaa hoossiannaa vieressä ja vaikka toinen käsi lykkääkin samalla ruokaa Unnan suuhun. Tekstariin voi vastata sillon kun se MULLE sopii ja tekstarin voi lähettää sillon kun se MULLE sopii. Vaikka keskellä yötä! Heh, no mä ainakin laitan puhelimen yöksi äänettömälle :) oma vika jos sä et :)
Mutta pliis hei! Kun mä tekstaan sulle ja kysyn jotain - niin älä helvetissä soita takas!!! Ihan oikeesti hei, jos joku soittamisen sijaan tekstaa.. niin siihen on varmaan joku syy... niinkun esim. se että aika puhelimessa puhumiseen on vähän huono just sillon. Tietty jos kyseessä on joku alle 20-v, ni syy voi olla hikiseen lähestyvä saldoraja - mutta mä soitan niiiiiiin vähän, että mulla on kyllä sulle varaa soittaa jos haluan :)
Heh, ja nyt kukaan ei enää uskalla soittaa mulle... JESH! ;)
"Prrr-Prrr-Prrr.!".. kuka vittu siellä NYT on?!
Ps. Mun soittoaika on jonkun kuun ekapäivä klo 12.59-13.00. Sano nopeesti asias et muutki ehtii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti