Kaikki varmaan tietää miltä tuntuu olla rakastunut. Moni toivottavasti myös tietää miltä tuntuu olla rakastettu. Mutta mitäs jos pitäisi valita vain toinen tunnetila… Olisitko mieluummin rakastunut vai rakastettu? Miks elämä ei vaan vois olla niin helppoo, et mä tykkään susta ja sä tykkäät musta? Mutta niin se ei vaan monesti mee. Elämä on yhtä tunteiden ohiammuntaa…Rakkaus on ehkä ihanin tunne ikinä! Ne lepattavat perhoset vatsassa ja ajatukset jotka palaa aina vain siihen yhteen ihmiseen. Ikävän tunne joka kairaa vatsanpohjaa ja tarve päästä ja olla toisen iholla. Halu halata halki ja pussata puhki! Hymy, joka nousee huulille jo pelkästä ajatuksesta toista kohtaan : )
Mutta kuinka kauan se tunne voi tuntua hyvältä, jos siihen ei saa toiselta vastakaikua? Onko siinä sitten enää mitään järkeä?
Ja onhan se ihaninta maailmassa olla rakastettu! Tuntea itsensä tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi jollekin. Kelvata toiselle juuri sellaisena kun olet – tai ehkä just siks; koska olet sellainen. Aistia toisen välittäminen ja huolenpito. Tietää, että toinen rakastaa.
Mutta entä jos itse ei kykene tuntemaan samoin sitä toista kohtaan? Kuinka pitkälle elämässä riittää se, että itse kelpaat toiselle, mutta se toinen ei sulle?
Mä yritin tänään kovasti miettiä, että JOS olisi pakko valita, niin olisinko mieluummin rakastunut vai rakastettu.. enkä mä osannut valita. Molemmissa oli hyvät ja huonot puolensa. Alkuun molempi tunnetila tuntu hyvältä ja tyydyttävältä, mutta pidemmän päälle pintaan nousi turhautuminen ja jonkinlainen itseinho. Miksen minä kelpaa tällaisena tai että, miksen minä kykene rakastamaan takaisin yhtä voimakkaasti?Rakkaus. Daa - Siis maailman yksinkertaisin asia! Mutta silti sen tasapuolinen saaminen ja antaminen on ihan älyttömän vaikeaa. Mä en jotenkin jaksa uskoa, että meitä jokaista varten on olemassa vain yks ja oikea. Sehän olis jo ihan täysin mahdottomuus löytää!! Mutta siitä huolimatta ei kenenkään tarviis tyytyä vain toispuoleisesti tyydyttävään ihmissuhteeseen. Silti aika moni niin tekee. Sitä mä en tajua.
Mä en ainakaan halua tyytyä mihinkään vähempään kuin mitä olen ansainnut. Haluan TUNTEA molemmat tunteet. Ja TÄYSILLÄ! Rakastaa ja olla rakastettu! Tuntea, että tätä hetkeä varten olen elämäni elänyt ja tätä hetkeä kannatti odottaa : ) Ja mä tod haluan uskoa, että vielä joskus, jossain vaiheessa elämää saan taas kokea ne molemmat tunteet - ja olla yhdessä yksi kokonainen... rakastunut rakastettu!
Onnellinen on se joka rakastaa.
Onnellisempi on se joka rakkautta saa.
Onnellisin on se joka rakkautta saa,
siltä jota rakastaa.
3 kommenttia:
Blogi pisti kirjoittamaan sinulle...
Mä en jaksaisi olla aina siinä huuman tilassa. Se ei ole todellista eikä ikuista. Eikä sen kuulukaan olla. Rakkaus on monitahoista ja monitasoista. Se muuttaa muotoaan ja sen voi löytää uudelleen.
Siinä olen samaa mieltä, että ei voi olla vain yhtä rakkauden kohdetta. Mutta ymmärrän sen toisin kuin sinä. Minä en puhu vain parisuhderakkaudesta.
Lapset, vanhemmat, ystävät, puoliso, lemmikit jne. jne. Lista on loputon. Kaikkia niitä kohtaan tunnemme jonkinlaista rakkautta, mutta jokaista kohdetta kohtaan se on erilaista, mutta aina jollain tavalla ehdollistettua - väitän minä. Ja valitettavasti, mitä suuremmaksi tuo rakastettujen määrä kasvaa, sitä enemmän pitää oppia joustamaan ja tyytymään siihen, mihin ollaan tultu.
Vaikka kuinka toivoisin välillä voivani katkoa välit murkkuumme ja irtisanoa suhteemme, niin en vain voi niin tehdä. Miksi niin saisi ja voisi tehdä millekään muulle rakkauden kohteelle yhtään sen helpommin? Vai onko silloin kyseessä alunperinkin ollut joku muu tunne kuin rakkaus?
Todellinen rakkaus on ikuista. Ja rakkaus ja viha sekä ilo ja suru kuuluvat samaan pakettiin.
Terveisin aina vaan rakastunut Kaisa
Varo tuhlaamasta rakkaudentunteita Peterpan kaltaisiin ihmisiin toiste.
Blogiisi eksynyt Maria
Tää mun teksti ehkä nyt koskikin enemmänkin sitä rakkauden alkuhuumaa kuin vakiintunutta parisuhdetta. Se nyt vaan on lähempänä mun tän hetkistä elämäntilannetta kuin vuosikausia kestänyt parisuhde. Tai no, yksinäisyys ehkä olis kuitenkin kaikkein lähimpänä?
Ja totta, rakkautta on niin montaa eri tasoa ja tässä nyt pohdin lähinnä sitä vain yhdeltä kantilta ja tasolta.. joskus toiste taas sitten toiselta puolelta, ehkä.
Ja voih, kun voisikin valita mihin ne tunteensa tuhlaa? Ottaisin heti yhden sellaisen MULLE SOPIVAN <3
Lähetä kommentti