Ehkä vika on mussa ja siinä, että mun täytyy aina olla kartalla; tietää mitä tapahtuu, kontrolloida ja ennakoida asioita. Lisäks kun adhd-aivot lyö aina hevosenlaukkaa ja funtsii asioita triljoonalta eri kantilta - ihan kun asiat ei olis yhtään palikoita, vaan tuulen mukana sattumanvaraisesti pyöriviä pieniä palloja, jotka törmäilee toisiinsa...
Tai sit vika ei oo mussa vaan muissa. Ehkä kukaan ei jaksa edes yrittää yllättää, tai sit ne ei kykene pitämään salaisuuksia. Tai on vaan niin tyhmiä, että ei tajuu mun hiffaavan pikkuvihjeistä kokonaisuuden! Luuleeko ne mua tyhmäksi?
Sillon harvoin kun jotain lahjoja saan, niin en uskalla edes käsikopelolla kokeilla pakettia tai ravistella - koska pelkään ite uteliaisuudellani pilaavani koko yllärin.
Noh, siitä huolimatta eilen mut yllätettiin :) Olin pihalla ku lumiukko!
Ensin mua nätisti tekstarilla kehoitettiin poikkeemaan Kluuvin Robert's Coffeessa ja tilaamaan "Kikan erikoinen".
Siis minä? Kahvilaan? Kieltäydyin. Kahvilat pelottaa! Ja sitäpaitsi ajattelin sitä huonoksi vitsiksi. Siellä on varmaan joku Kikka-niminen töissä ja sen erikoinen tarkoittaa jotain kahvikoneen jämäsettiä - jolla pysyy uniapneapotilaskin hereillä viikon putkeen...
Sen kieltäytymisen jälkeen mut jo miltei määrättiin menemään sinne. Mutta enhän mä juo kahvia.. En oo IKINÄ edes juonu..!!
Mutta kuulema tätä erikoista ei kandee missaa.
Vähän alkoi jo kiinnostamaan... ehkä siellä on joku hyvä PULLA ! Tai edes tee.. vaikka en mä kyllä teetäkään hirveesti juo. Paitsi joskus.
Lähdin duunista sit vähän aiemmin, että ehdin ennen tyttöjen tarhasta hakua kipasta kahvilan kautta ja varmistin vielä matkalla viestillä, että kai se on tullut selväksi, että mä EN juo kahvia..?
Juu, tätä erikoista ei nautita sisäisesti vaan otetaan mukaan. Ja sille pitäisi jutella.. HÄ?! En TOD tajunnu!! Mut menin silti. Tai siis ehkä just SIKSI :)
Ei muuta kun kahvijonoon. Mikä muuten tuntui kahvittomalle ihmiselle tod oudolta. Mä EN juo kahvia ja mä seison jonossa missä kaikki haluaa kahvia. Ihan ku absolutisti Alkossa. Tai kala-allergikko ongella.
Ja ei muuta kun tiskille "tota, ööö,.. mua käskettiin tilaamaan Kikan erikoinen.." ja hymy nous tytön huulille "joo, oota pieni hetki" ja se hävis takahuoneeseen. Okei.. ..? Nyt se varmaan lähti hakemaan niitä kahvipannunjämiä. Ihan sama, odotin silti - kun siihen kerran oli jo tultu.
Ja ette ikinä arvaa mitä se sieltä mulle toi... (tai no, okei arvaatte jos ootte lukenu mun eilisen fb-statuksen tai tajunneet ton pienen kuvavinkin tältä sivulta..) mutta siis joo - tää Kikan erikoinen oli LUMILAPIO !! Eikä mikään tavallinen lumilapio, vaan HYMYILEVÄ lumilapio ! :)
Mähän olen siis koko vi*un talven lapioinu tota mun ruhtinaallista parkkiruutua (joka muuten on vielä normiruutua leveämpi..!) pienellä lastenlapiolla. En oo saanut aikaiseks etsiä tai silmään ei oo kaupoissa sattunu itelleni sopivaa lapiota. Ne kaikki on niin älyttömän pitkävartisia ja PELOTTAVIA! Mutta tää lapio ei ollu yhtään pelottava - päinvastoin, siitä tuli heti iloiseksi :) Ja sen varsikin oli just sopiva! MUN lapio!
Oisittepa nähny kuin ylpeänä mä kuljetin mun LumiTapion kotiin junalla! Ihan saleen kaikki kanssamatkustajat oli kateellisia mulle ja mun iloiselle lapiolle... ainakin mä haluan uskoa, että niiden nyrpeät ilmeet johtui kateudesta, eikä siitä että LumiTapio vei aika julmetusti tilaa ruuhka-aikaan muutenkin jo täpötäydessä junassa.
Jan, kiitti ylläripylläristä ja LumiTapiosta! Oot ihQ!!! x 100.000 !!! ...sori, men vähän jag hoppas att det vill regn lunta IGEN !! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti