Miks aina mä?

Hitto! Nyt ne aurinkopäivät takas ja äkkiä. Hermoo kiristää ku pennut pyörii sisällä. Aurinkoisena säänä on ihanaa kun voi pitää ovet auki ja Unnakin saattaa tutkia tuntitolkulla puutarhaa ja istua nököttää hiekkalaatikolla syömässä hiekkaa. Se viihtyy siellä niiiin hyvin, että välillä unohdan sen olemassaolon.
Kuin mä ylipäänsä edes selvisin talven yli hengissä? Kira ja Telma sentään sotkee "vaan" omaa huonettaan, eli kaapit tyhjäks ja kaikki yhteen kasaan lattialle. Mutta toi Unna. Huoh. Se on ku pyörremyrsky kun se mennä touhottaa täällä. Keittiön kaapista muovilusikat, -haarukat, -veitset levälleen lattialle. Kohti eteistä. Kengät levälleen. Takit naulakosta lattialle. Pipot, lapaset, huivit, sukat laatikosta lattialle. Takas olkkariin. Sohvalta vaatteet ja tyynyt lattialle. Kohti ruokailuhuonetta. Koiran hoitovälineet lattialle. Kohti olohuonetta. Kaukosäätimet sohvalta lattialle ja patterit irti. Samalla ehkä kananvanvaihto tai muuten vaan säädöt sekaisin. Takas keittiöön. Pari lasivuokaa lattialle ja ehkä herkkupala roskiksesta. Kohti olohuonetta ja leikkihetki sähköjohtojen kanssa. Takas keittiöön ja kaikki kuminauhat lattialle. Ehkä samalla foliorullan levittäminen ja huikka Lulun vesikupista. Ja mitä Unna ei saa rikki, niin viimeistään Lulu puree kaiken hajalle. Ja minä juoksen perässä siivoamaan ja siivoamaan ja siivoamaan... Jos pyydän apua Jesperiltä, se itkee "miks aina mä?" Huoh. MIKS AINA MÄ?? HÄ?? Miä e jaksa!