Ikävä kotiin

Mä yritän kauheesti tsempata itteeni jaksamaan vielä muutaman hetken. Se on ihan kohta täällä ja sitten on taas kaikki toisin. Nimittäin kevät ja kesä! Aurinko ja kärpäset! Omenapuiden vihreät oksat heiluu tuulessa ja linnut laulaa...

Mutta tsemppauksesta ja mielikuvaharjoittelusta huolimatta toi ainainen lumenpyryttäminen ei paljoo helpota mun olotilaa, eikä luo toivoa pätkääkään. Ankeus meinaa iskeä ja syövyttää pääkoppaa tosissaan. Niin se vaan on, että talvet on mulle niiiiin pakkopullaa ja pinaattikeittoa kun vaan voi olla! Mä en tykkää tästä yhtään! En-en-en! Tätä olotilaa ei myöskään helpota se, että meillä on joka vit*n talvi molempien autot rikki ja se tietää sitä, että mä olen aina koko talven täysin jumissa lasten kanssa kotona... eristettynä ystävistä, kaupoista, kauppakeskuksista, kirjastosta, junista, puistoista, uimahallista, apteekista, kioskista - - K-A-I-K-E-S-T-A!

Ei oo ihme, että näin talvisin jonnekin tonne takaraivon perukalle salaa iskee tunne, että nyt HELSINKIIN ja äkkiä. Talo myyntiin ja vaikka vuokralle johonkin kerrostalolähiöön. Ihan sama - kunhan kauppaan pääsee kävellen takki auki ja bussipysäkki löytyy talon vierestä. Niin ja kunhan ystävien tai sukulaisten luokse ei tarvitse ajaa pimeää moottoritietä tuntitolkulla!

Kesällä kaikki on niin pal helpompaa! Voi huutaa lapsille "kengät jalkaan, simmarit olalle ja autolle - lähetään käymään rannalla!". Tai lähteä ihan vaan paljain jaloin kävelylle ja poiketa vaikka metsään ihmettelemään kukkia, mustikoita ja muurahaisia...
Mutta teeppä tuo sama näin talvella kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa!!! Hooooh, kyllä huutaa hoossiannaa ainakin minun hermoni kun kolme kitisevää kakaraa tunget ensin sukkahousuihin, paitoihin... sitten toppahousua, -takkia, hanskaa, kenkää, villasukkaa, pipoa, kaulaliinaa... ja kun yhden saat puettua tulee sille ensimmäiselle kuuma odottaessa muita, omista hikipisaroista puhumattakaan! Ja kun lopulta kaikki on saatu vaatteisiin - sanoo ensimmäinen "mulla on pissahätä..." ja koko homma uusiks. Käveleppä siinä sitten lähikauppaan kolmen kilometrin päähän, kahden lapsen etanavauhtia, rattaita lumihangessa puskien, posket pakkasesta punaisena ja hiki selkään jäätyneenä... ja takaisin, perässä pulkkaa vetäen ja reppu selässä - kuuden hengen ruokatarvikkeet yhdelle päivälle... Ei kiitos! Talvella voidaan ihan hyvin olla sisällä. Piirtäkää lapset vaikka seiniin jotain kivoja kuvia :)

Tänään mä hokasin, että mitä mä tarviin! Okei, rahaa - siitä on hyvä lähteä. Ja sitten kun on sitä rahaa niin sen jälkeen kaupunkiasunto ja kesämökki! Siis tää kaikki mitä mä kaipaan johtuu mun lapsuudesta... mä haluun sitä lisää! Eli syksy, talvi, kevät ollaan kaupungissa - sivistyksen parissa. Ja kesäksi sitten maalle haistelemaan mättäitä! Niinhän mä lapsuusvuodet oon viettänyt ja sitä mä kaipaan nyttenkin. Koulut kun päättyi niin vanhemmat ajo meijät mummolaan koko kesäksi - siellä sitä kesä vietetettiin huolettomasti kalastellen, mettässä majoja rakentaen, soudellen, uiden, mansikkamaata kitkien, leikkien... eikä haitannut pätkääkään että ainut sivistys oli kirjastoauto ja kymmenen neliön kokoinen kiskurihintainen kyläkauppa! Mutta en mä niin hullu lapsena ollu, että oisin siellä talven mielelläni viettänyt!! Joten hieman hämmästyttää, että mitä ihmettä mä täällä maalla nyt teen??

Hakekaa mut pois - mä tahdon kotiin!!!