Naapuriavautumista

Joko se Vappu meni? Oon ollu aika pahasti omissa aatoksissa, eikä oikeen meinaa päästä kartalle vaikka kuin yrittää. Ei yhtään mun tapaista vajota näin itseensä... Mutta ehkä mä joku joulu vielä pääsen täältä kaivautumaan jollain keinolla ylös.

Rakkaat "hullut naapuritkin" kävi tossa vappupäivänä morjestamassa ovella. Huoh. Siis "hyville naapurielle" terkkui, en tarkoita teitä - vaikka meillä päivittäin ravaattekin ;) - vaan teidän naapurinnaapureita...
Tosiaan, tulivat oikeen koko perheen voimin tohon ovelle ja tietty "tikusta asiaa". Ja minä siinä Unnan kanssa yövaatteisillani... eikä muuten ollut ekakerta :) siinä kuuntelin sitten sekä festarimuistoja ja seurakunnan vappujuhlan hehkutusta. Olivat ihan täytekakun voittaneet. Jipii. Ja taasen kerran rouva kutsui itsensä meille kylään. Juu-u, luit oikein: ITSENSÄ _MEILLE_ kylään. Saavat sitten lapset peuhata. Niin lapset saavat sitten peuhata MEILLÄ.
Sehän kävi meillä jo talvella tossa ovella. Tai itseasiassa onnistui työntämään itsensä ihan sisälle asti... heidän silloin alle 1-vuotias kun oli meidän kissan perässä juossut ovelle asti (on aika pitkä lapsi kun saa meidän metrin korkeudella olevan portinhaan itse auki) ja rouva päätti samalla käydä oikeen ovella asti esittäytymässä. Ja minä tietty yövaatteisillani.. ja hämilläni. Tietenkin lapsi livahti olohuoneeseen asti ja rouva perässä. Siinä keskellä huonetta seistessä, sitten tajus pyytää anteeksi kun hän sillälailla kengät jalassa sisään työntyy - ja samaan hengenvetoon totesi, että onhan meillä noita lapsia omasta takaa niin paljon, että ei varmaan ole kovin puhtaat lattiat. Kiitos. Ensinhän se kutsui meidät heille kylään ja varmaan sitten ilmeestäni huomasi, että emme ole tulossa ja käänsikin asian niin päin, että onkin varmaan helpompi jos hän tulee meille - kun meillä on noita lapsia niin paljon..
Siis että mäkin olen typerä ihminen kun en osaa tollaseen sanoa kieltävästi takas! Aattelin, että kunhan kohteliaasti nyökkäilen, niin unohtuu koko juttu. Paskat. Yks päivä lapsille huutelin pihamaalle neuvoja ikkunasta ja eiköhän tämä rouva samantien syöksynyt jostain siihen ikkunan alle ja pyyteli anteeksi kun ei ole ehtinyt kylään. Juu ei se mitään... ehtiihän tota (niin ehtiihän tota toivottavasti jompikumpi muuttaa pois ennen sitä).
Miten sitä voisi ystävällisesti ilmoittaa, että ei kiitos. En tahdo olla teidän ystävä. Näen jo naamastanne, pukeutumistyylistänne, jutuistanne - KAIKESTA, että me emme ole samalla aallolla. Voimme kyllä olla "morjestusnaapureita", joille nyökätään aina kun samaan aikaan ulos satutaan. Ja ehkä joskus voi sanan vaihtaa vaikka jätauton aikataulusta. Mutta ei, mä en halua teitä meille kylään. Ja en mä kyllä halua teillekään tulla!

Mulla on ennenkin ollu tollasia naapureita jotka väkisin tunkee itseään liian liki, vaikka mulle riittäis ihan vaan morjestaminen. Mutta silti mä en opi, vaikka kuin yritän olla etäinen ja välttää katsekontaktia. Siis oikeesti - TODELLA rasittavaa kun ei voi talostaan ulos astua, kun pitää katsoa onko naapuri pihalla. Siis katsoa nopeasti salaa ja jos on, niin välttää katsekontaktia. Taitolaji, mutta kyllä sen oppii!

Itä-Helsingissä asuessa oli kyllä pari outoa naapuria tosiaan. Yks seinänaapuri oli mikälie lihanleikkaaja ja kävi siis yötöissä. Päivät se sit stalkkas mun liikkeitä. Aina kun oven avasin, ni se oli siinä oven takana kysymässä mihin meen? Olihan se ihan kätevää jos joku tuli meille ilmoittamatta kylään (juu, kännykköitä ei sillon ollu..) niin tää naapurinsetä ties kertoa et Kikka meni kauppaan, tulee ihan pian... Monesti oikeesti teki mieli häipyä salaa takaoven kautta asioille! Mutta kun en ikinä tienny kyttäskö se etu- vai takapihalla... Sillä nimittäin oli tapana ottaa aurinkoa niiden terassikatoksen päällä!! Se roudas aina ikkunan kautta patjan sinne ja makas siel sit kalsareillaan - ja suora näkymä meidän takapihalle!! Sieltä se sitten huuteli mulle ja kertoi kuin oli nähnyt seksiunia musta. Tai suunnitteli taloyhtiön missikisoja, mitkä mä voittaisin 6-0.. joo, aika helpponakki, oli meinaa aika rupsahtanutta juoppoporukkaa niillä pihoilla ;)

Toinen outo Itä-Helsingin naapuri ei onneks asunu seinänaapurina vaan viereisessä talossa. Mutta kyllä se oli silti taitava! Aina kun astuin ovesta ulos, ni johan se juoksi sieltä kämpästään perään... jos menin roskia viemään, ni sinne se kipitti joku pikku hedelmäpussi toisessa kädessä ja vauva toisessa kädessä roikkuen "oho, kuin satuttiinkin samaan aikaan roskiksille?!". Sama juttu postilaatikolla käydessä. Tai puistoon lähtiessä se juoksi mun perässä rattaiden kanssa - hikipisarat vaan valu kun joutu juokseen niin lujaa (tietty vaan kiihdytin kun kuulin sen läähätyksen perässäni). Hyvä kun vauvalleen oli ehtiny vaatteet pukea päälle... Tän rouvan luona jouduin sit kerran käydä teellä ja sain sitten kuulla kivoja tarinoita sen alistavasta ja dominoivasta miehestä. Just jotain tollasta lepposta iltateekeskustelua mä juuri synnyttäneenä kaipasinkin... Parasta täs rouvassa olikin lienee se, että kerran mä menin joillain asioilla yllättäen käymään niitten ovella - ja se tuli avaamaan oven MUN PAITA päällä :D :D Juu-u! Mä olin heittänyt roskiin yhden vanhan rikkinäisen paitapuseron ja nimenomaan muistan tunkeneeni sen ihan vaan keittiönroskikseen - eli kaikenmaailman ruoantähteiden sekaan... ja tällä rouvalla oli se paita päällä!!!! !!!! Oli sitten sen käyny sieltä dyykkaamassa. Eihän se tietenkään (TOIVOTTAVASTI!!) tajunnu et se on just mun paita, mutta mä kyllä tunnistin sen. Siis siinä tosiaan oli mun parsima reikä kyljessä...

Mutta, eihän sitä voi naapureitaan valita. Täytyy vaan yrittää itse välttää liiallista avautumista tai tunkeutumista. Me ollaan ihan hyviä naapureita - eiks jeh?